Martti Lappi pitää (LK 27.8.) Hukkajoen raakuista käytyä keskustelua ja uutisointia ylimitoitettuna. Perusteluiksi hän esitti, ettei raakkujen suojelusta pitäisi puhua niin paljon, kun on vakavampiakin ongelmia olemassa.
Kyseessä on keskustelun yksinkertaistaminen, jossa lukija asetetaan pohtimaan asiaa joko/tai-asetelmassa. Samalla unohtuu ja halutaan unohtaa asian monitahoiset ulottuvuudet.
Kyse on ensisijaisesti raakuista, joilla on oikeus elämään ja olemassaoloon ja joiden elinolosuhteita ei pitäisi vaarantaa. Raakku on niin hyödyllinen eläin, että niiden toivoisi löytävän uusia elinympäristöjä.
Vaikka Lappi haluaa pitää näkemyksensä vain uutisoinnissa, ei ole uutisointia ilman yhteiskunnallista ja poliittista kytköstä. Raakkujen lisäksi kyse on laajemmasta, suomalaiseen asenneilmapiiriin liittyvästä sitkeästä ongelmasta.
Etenkin idässä ja pohjoisessa on suuri joukko ihmisiä, jotka pitävät luonnonsuojelua lähtökohtaisesti ”viherpiipertelynä”. Luonnon monimuotoisuus koetaan lähes kirosanaksi. Pahimmat asioiden vääristelijät ja yhteen koplaajat kytkevät tämän kaiken vielä feminismiin ja vasemmistolaisuuteen. Voin vain kuvitella, että tämä ryhmä pitää motokuskin kommenttia rintaliiveistä hyvänä ”läppänä”.
Ikävä kyllä liian usein luonto nähdään vain hyödyntämisen kohteena. Toivoisi, että luonnon ja elinympäristön merkitystä vähättelevä joukko tulisi tähän päivään.
On ymmärrettävä, että kaikilla eliöillä on oma tärkeä paikkansa luonnon monimutkaisissa ketjuissa ja yhden ketjun päässä olemme me, ihmiset. Ketjua ei pidä katkaista mistään kohdasta.