Suomen tie- ja rataverkko rapistuu. Ongelmat tiedetään, mutta korjausrahaa ei tipu tarpeeksi. Korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Logistiikkapommi tikittää. Minkälaisen infraperinnön jätämme tuleville sukupolville?
Suomesta puuttuvat koko valtakunnan kattavat, sujuvat ja liikenneturvalliset pääväylät. Kartalle ne on piirretty moneenkin kertaan, mutta siihen se jää. Pohjois-Suomen yhteyksistä Valtatie 4 Äänekoskelta pohjoiseen on hallinnollisesti valtatie, mutta sen luonne muuttuu kylätieksi, jota käyttävät kaikki – myös tienvarren asukkaat, maanviljelijät ja muut paikalliset.
Myös valtatie 8 edustaa kylätiestatusta Turusta Ouluun saakka. Valtatie 5 on pohjoiseen suuntautuvista yhteyksistä parhaimmassa imussa. Helsingistä lähdettäessä vasta Kajaanin kohdalla pitää nopeutta laskea alle 80 km/h:ssa.
Kylätiemäisyys on ongelma raskaille kuljetuksille, koska sivuteiden liittymien runsas määrä aiheuttaa epätaloudellista polttoaineen kulutusta. Pienten liittymien myötä kohdataan yllättäviä kääntymisiä, ylimääräisiä hidastamisia tai jopa pysähtelyjä, joista muodostuu jonoja sekä peräänajovaaraa. Liikennevirta ei ole selkeää, ennakoitavaa ja sujuvaa, vaan täynnä yllätyksiä ja tukoksia sekä niihin reagointia. Sujuvat kuljetukset edellyttävät tasaista matkanopeutta, ennakoitavuutta ja luotettavuutta.
Suuret väyläinvestoinnit eivät kata kaikkia elinkeinoelämän tarpeita. Liian vähälle huomiolle ja rahoituspohjalle jää alemman tieverkon kunnossa pitäminen. Raaka-aineteollisuudessa suuri osa maantiekuljetuksista alkaa tuotantopaikoilta eli yleensä alemman tieverkon alueelta. Kesällä homma toimii, mutta jäätalven ja kelirikon aikana kalusto ei aina pääse operoimaan luotettavasti.
Perusväylänpidon huutava rahoitusvajeviesti ei tunnu tavoittavan päättäjiä. Etelä-Suomessa seutu- ja yhdystiet ovat timanttisessa kunnossa verrattuna Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomeen. Päällysteissä ei juuri paikkoja näy ja tiegeometriat muistuttavat enempi pohjoisen valta- tai kantatieverkkoa.
Kansanedustajista kaksi kolmesta ruuhka-Suomesta. Väistämättä tulee mieleen ajatus, ettei pohjoisen surkeassa tilassa olevaa tieverkkoa oikeasti hahmoteta, kun päätöksentekijän alueella kaikki on kunnossa.
Suomella on EU:n pisin maaraja Venäjän kanssa. Turvallisin rajaseutu on asuttu seutu. Asuminen harvaan asutulla seudulla edellyttää vireää elinkeinoelämää. Logistiset olosuhteet tulee olla koko Suomen yrittäjyyttä ja asumista tukevassa kunnossa.