Pahuus ei tapahdu hetkessä. Se kasvaa pienin askelin, hiipii hiljaa nurkissa ja koputtaa silloin tällöin olkapäälle, kuin kysyäkseen, oletteko jo valmiita kohtaamaan minut.
Ja kun tarpeeksi monta kertaa kysyy, tulee tutuksi. Kuiskintaa seuraavat ääneen sanotut sanat, sanoja teot.
Se on tapahtunut ennenkin, se on nähty jo aiemmin.
Se tapahtuu tälläkin hetkellä, täällä ja tuolla, meillä ja muualla.