Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kuu­luu­ko työn­te­ki­jöi­den ääni?

Hallitus ajaa paikallisen sopimisen lisäämistä erityisesti järjestäytymättömissä yrityksissä kuin ”käärmettä pyssyyn”. Työntekijöillä ei ole niissä edustusta yrityksen asioista päätettäessä. Miten yhteistyö ja paikallinen sopiminen voisi onnistua ilman luottamusmiehiä, kun se ei ole onnistunut järjestäytyneissäkään yrityksissä vuosikymmenten aikana? Miten henkilökunnan ääni kuuluu?

Juuri tämän takia asioista ei ole pystytty yrityksissä sopimaan työehtosopimusta paremmin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Edes työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät ole keskenään päässeet yhteisymmärrykseen työelämän ja työyhteisön laatukysymyksissä.

Valtakunnan sovittelija (1997–2009) Juhani Salonius jo totesi aikanaan: "Miksi aloitatte tes-neuvottelut työhuoneessani vuodenvaihteen jälkeen? Teillä on ollut syksystä asti aikaa sopia asioista keskenänne."

Osa palkansaajajärjestöistä on osoittanut mieltä hallituksen työreformeja vastaan.
Osa palkansaajajärjestöistä on osoittanut mieltä hallituksen työreformeja vastaan.
Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Mistä tämä johtuu? Suomalaisessa työelämässä ei ole kulttuuria neuvottelemiseen kuten Ruotsissa. Yrityksissä on ”management by perkele” käytäntönä. Muutamilla aloilla liitot eivät ole keskenään edes puheväleissä.

Valtakunnansovittelijan käyttö tulee työnantajille edullisemmaksi. Kun hänen toimistossa on saatu sovittua palkankorotuksen sentit kohdilleen, tekstikysymyksissä on molemmin puolin muutama keskeinen asia sovintoesityksessä. Tämä paperi on: hyväksy tai hylkää. Mitään siihen ei lisätä ja mitään siitä ei oteta pois.

Kun nimet ovat papereissa, ei sen jälkeen työnantajaliitto enää ole halukas neuvottelemaan muista työelämää parantavista asioista.

Kuvaava tilanne on oman alani linja-autokuljettajien tauko- ja sosiaalitilat wc-käyntimahdollisuudella. Vasta 50 vuotta sitten teki Hannu Karpo asiasta dokumentin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen epäkohdista. Ongelma on edelleen akuutti kautta Suomen. Paikallisliikenteessä kaupunki tilaajana ja linja-autoyritys operaattorina heittävät vastuuta asiasta toinen toisilleen.

Työehtosopimuksessa ovat ”aikuiset” ihmiset päätyneet kirjaukseen: työntekijälle on suotava mahdollisuus wc-käyntiin vähintään neljän tunnin välein. Tasavertaiseen sopimiskulttuurin on Suomen työpaikoilla vielä pitkä tie edessä.

Jari Mäkitaloaluetoimitsija, aluetoimitsija, AKT Rovaniemi