Lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le

Luonnonsuojelu: Ro­va­nie­men luo­teis­kul­mal­la si­jait­se­va tun­te­ma­ton luon­to­hel­mi on Lapin vanhin suo­je­lu­alue

Kuol­lei­ta lä­hei­siä muis­te­taan nyt muu­ten­kin kuin hau­ta­kynt­ti­löil­lä – Su­ru­tut­ki­ja kertoo, miten muis­te­lu on muut­tu­nut ja tullut osaksi arkea

Surutukija Auli Vähäkangas on huomannut, että vainajien muistelu on tullut yhä persoonallisemmaksi. Surusta puhuminen voi olla erilaista riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan.

Pyhäinpäivänä viedään menehtyneiden läheisten haudoille kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. Vainajien muistelu on myös osa arkea varsinkin leskillä.
Pyhäinpäivänä viedään menehtyneiden läheisten haudoille kukkia, kynttilöitä ja seppeleitä. Vainajien muistelu on myös osa arkea varsinkin leskillä.
Kuva: HEIKKI RISSANEN

Tänään lauantaina vietetään pyhäinpäivää, jolloin muistetaan vainajia ja aiempia sukupolvia. Perinteisesti pyhäinpäivänä kuolleiden läheisten haudoille viedään kynttilöitä ja kukkia.

– Perinteet pitävät yhä pintansa, mutta niiden rinnalle on tullut persoonallisia arjen rituaaleja, kertoo surututkija ja pastoraaliteologian professori Auli Vähäkangas Helsingin yliopistosta.

Hänen mukaansa arjen muistelu liittyy vainajan persoonaan: siihen, millainen kuollut läheinen oli ja mikä oli hänelle tärkeää.

– Saatetaan esimerkiksi kuunnella Spotify-soittolistaa, jossa on menehtyneelle läheiselle tärkeää musiikkia. Myös kotona olevat valokuvat ovat usein tärkeitä muistelussa, Vähäkangas sanoo.

– Perinteet ovat suomalaisille tärkeitä, ja niistä pidetään kiinni muutoksen rinnalla. Lisäksi halutaan persoonallisempia ja omannäköisiä tapoja muistella.

Tuhkan sirottelu tuo uusia muistelun paikkoja

Kuolleen läheisen persoonaan liittyvät myös paikat, joissa vainajaa muistellaan.

Kun arkkuhautauksesta ollaan siirtymässä yhä enemmän tuhkahautaukseen, osa omaisista päätyy sirottelemaan vainajan tuhkan muualle kuin hautausmaalle. Auli Vähäkankaan mukaan näistä tuhkansirottelupaikoista tulee selvästi tärkeitä muistelun paikkoja läheisille.

– Tuhka on voitu sirotella esimerkiksi mökille, rantaan tai mereen. Perheet saattavat järjestää vuosipäiväretkiä paikoille, joihin tuhka on siroteltu.

Vähäkangas on mukana Helsingin yliopiston kotisaattohoitoa tutkivassa hankkeessa, jossa on haastateltu saattohoitopotilaita, hoitajia ja menehtyneen omaishoitajia. Suuri osa menetyksen kokeneista haastatelluista on ollut leskiä.

Haastateltujen tarinoista on löytynyt monia tapoja muistella vainajia, ja ne liittyvät usein juuri tiettyihin paikkoihin.

– Ne ovat omia paikkoja, jotka liittyvät läheiseen. Esimerkiksi koti tai mökki voi olla tärkeä muistelun paikka, Vähäkangas kertoo.

Hautausmaa on silti monelle edelleen tärkeä. Useat lesket käyvät hautausmaalla säännöllisesti kerran viikossa tai jopa useammin riippuen siitä, kuinka lähellä hautausmaa on.

– Varsinkaan leskillä muistelu ei missään nimessä rajoitu pyhäinpäivään tai jouluun, vaan se on läsnä heidän elämässään päivittäin.

Tutkimuksessa haastatelluista ikäihmisistä kukaan ei ole nostanut sosiaalista mediaa erityisen tärkeäksi muistelun paikaksi, mutta edesmenneen Facebook-sivujen sulkeminen on mainittu.

– Luultavasti ikä vaikuttaa siihen. Jos katsotaan esimerkiksi sitä, miten nuorempi sukupolvi suree edesmenneitä julkisuuden henkilöitä, se tapahtuu paljolti sosiaalisessa mediassa. Ikäihmisille muistelu läheisten kanssa on helpompaa kasvotusten tai puhelimessa, Vähäkangas sanoo.

Surusta puhutaan avoimemmin kuin kuolemasta

Suru läheisen kuolemasta on monenlaista, kokonaisvaltaista ja yksilöllistä.

– Meidän haasteltavistamme osa käyttää sanaa suru ja osa puhuu ikävästä tai yksinäisyydestä. Jo siinä, mitä suru-sanaa käytetään ja miten sitä käsitellään, näkyy persoonallisuus. Surusta voi puhua lähipiirille tai hakea vertaistukea muualta.

Vähäkankaan mukaan surusta puhutaan avoimemmin kuin kuolemasta.

– Tuntuu, että siitä on helpompi puhua ja se on sananakin helpompi varsinkin leskillä. Luulen, että leskillä menetys on niin iso ja lähipiirikin näkee sen, eli surusta on helpompi puhua.

Vähäkangas on huomannut, että surusta ja kuolemasta puhuminen vaihtelee eri puolilla Suomea.

– Osa haastateltavista on itse todennut, että heidän on ehkä helpompi puhua kuolemasta kuin muiden oman perhetaustansa takia. Jotkut ovat sanoneet, että heillä on totuttu puhumaan kuolemasta, koska he ovat Pohjanmaalta. On ollut perinteenä, että kuolevat hoidetaan kotona, Vähäkangas kertoo.

– Näyttää siltä, että on perhekuntaisia ja paikkakuntaisia eroja siinä, miten kuolemasta ja surusta on totuttu puhumaan.

Lapsenlapsen piirustus mukaan arkkuun

Saattohoito kotona yleistyy, mikä on tuonut Vähäkankaan mukaan kuolemaa lähemmäksi ja hyvällä tavalla arkisemmaksi. Tutkimukseen osallistuneista saattohoitopotilaista yli puolet oli myös kuollut kotona.

– Vaikka tilanne oli kipeä ja vaikea, monelle jäähyväiset kotona olivat todella tärkeitä. Ei ollut laitosta ympärillä, vaan ainoastaan läheiset. Tämä oli normaalia ennen sairaalakuolemien yleistymistä, Vähäkangas kertoo.

Moni leski on kertonut tutkijoille, kuinka tärkeää on ollut saada pukea vainaja kotona arkkua varten.

– Siihen on tullut jäähyväisten ja saattamisen rituaalia, kun on saanut miettiä, mitä arkkuun laitetaan mukaan. Siinäkin korostuu persoonallisuus. Arkkuun voidaan laittaa ihmiselle tärkeä esine, on haluttu esimerkiksi laittaa mukaan lapsenlapsen piirustus.

Pyhäinpäivä

Vainajia muistellaan

Pyhäinpäivää eli vainajien muistopäivää vietetään Suomessa vuoden pimeimpään aikaan 31.10–6.1. välille sattuvana lauantaina.

Kristillinen hiljainen ja harras juhla. Omaiset vievät edesmenneiden läheisten haudoille kukkia, seppeleitä ja kynttilöitä. Jumalanpalveluksissa muistetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleita seurakuntalaisia.

Taustalla ovat katolinen kaikkien pyhien päivä sekä sitä seuraava kaikkien uskovien vainajien muistopäivä, jotka yhdistettiin uskonpuhdistuksessa yhdeksi juhlaksi.

Haudoilla käynti pyhäinpäivänä alkoi yleistyä toisen maailmansodan jälkeen. Vuoteen 1967 asti päivää kutsuttiin pyhäinmiestenpäiväksi.

Myöhään syksyllä eri kulttuureissa vietetään juhlia, joissa liikutaan elämän ja kuoleman rajalla.

Suomessa on vietetty myöhäissyksyn ja sadonkorjuun juhlaa kekriä, jonka tavoista osa on siirtynyt pyhäinpäivään.

Yhdysvalloissa juhlitaan pyhäinpäivän aattona halloweenia, joka pohjautuu kelttiläiseen samhain-juhlaan.

Meksikossa on marraskuun alussa kuolleiden päivä, Dia de los Muertos.

Lähde: www.evl.fi