Pääkirjoitus

Kun­ta­päät­tä­jä, onko sinua häi­rit­ty?

-
Kuva: Jussi Leinonen

“Käytössä ovat kaikki mahdolliset koulukiusaamisen muodot.” Näin totesi kuntatutkija Jenni Airaksinen Ylen jutussa, joka käsitteli suomalaisiin kuntapäättäjiin kohdistuvaa häirintää.

Jutussa kerrotaan, että vielä julkaisemattoman tutkimusaineiston mukaan miesoletetut poliitikot kokevat fyysistä väkivaltaa ja naisoletetut seksuaalista häirintää ja väkivallalla uhkailua.

Kuntapäättäjiä häiriköivät niin päätöksiin pettyneet kuntalaiset, viranhaltijat kuin kuntapoliitikkokollegat. Joko omasta porukasta tai naapurin puolelta.


Oma lukunsa ovat oman elämänsä someparlamentikot, jotka suolaavat kuntapäättäjiä tai virkamiehiä somessa.

Kaksi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kolmannes kuntapäättäjistä on ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena. Kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina. Koronavuosi on varmasti kasvattanut vihapuheen osuutta.


Tottahan toki päätöksistä pitää keskustella. Niitä pitää kritisoida ja haastaa.

Kuntapäätökset voivat olla todella huonoja minun, perheeni tai vaikkapa asuinpaikkani kannaltani. Voin olla niistä ärsyyntynyt, tietysti.

Voin vaatia perusteluja, voin vaatia muutosta. Voin olla henkilökohtaisesti yhteydessä päättäjiin tai virkamiehiin.

Voin vihaisesti sanoa, että olipa paska päätös, muuttakaa se nyt ja tehkää, niin kuin minä sanon!


Mutta mitä en voi tehdä? Toivoa kaupunginvaltuutetun kuolemaa saunan takana. Tai, että päätöksentekijä raiskattaisiin. En myöskään lähetä kakkaa valtuutetulle kirjekuoressa. Sellaistakin oli Ylen jutun mukaan tapahtunut.

Aina kun uutisia julkaistaan häirinnästä tai vihapuheesta, herättää se ihmisissä erikoisia ajatuksia.

Vedotaan sananvapauteen ja pettyneiden ihmisten tunnereaktioihin. Mutta pettymykset ovat pettymyksiä. Kaikki niitä kohtaavat. Jotkut suurempia, jotkut pienempiä. Pahaa mieltä ei hoideta tappouhkauksella.


Kaksi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen perusteella vihapuhe vähentää sen kohteiden osallistumista politiikkaan ja julkiseen keskusteluun. Vihapuhetta kokeneista kuntapäättäjistä 28 prosenttia kertoi halunsa osallistua päätöksentekoon vähentyneen. Peräti puolet kuntapäättäjistä kertoi, että vihapuheen kokeminen heikensi heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin.

Tutkimuksen mukaan etenkin vaaliehdokkaat ja kunnanvaltuutetut jäävät usein ilman tukea joutuessaan vihapuheen kohteeksi.


Ketä kuntiemme päättäjät ovat? Suurin osa tavallisia ihmisiä, jotka haluavat kehittää omaa asuinpaikkaansa paremmaksi paikaksi elää. He ovat äitiä, isiä, tyttäriä ja poikia. Naapureita, työkavereita ja ystäviä.

Mitä väliä tällä kaikella on? Kunnalliseen päätöksentekoon ei ole hirveää tunkua ilman häirinnän pelkoakaan. Pelko taas heikentää demokratiaa.

En pidä ajatuksesta, että kuntapolitiikassa pyörisivät vain paksunahkaisimman tapaukset. Pitää olla inhimillisyyttä, koska politiikassa on kyse meistä.