Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2022. Ylioppilasjuhlaa seuraavana päivänä lähdimme ystävieni kanssa muutaman päivän lomalle Rovaniemeltä Helsinkiin. Olin keväällä hakenut Helsingistä muutamaa vuokrayksiötä ja kävin yhdessä asuntonäytössä loman aikana.
Loman päätteeksi juuri ennen kuin lento lähti Helsingistä takaisin Rovaniemelle, sain viestin kiinteistönvälittäjältä koskien asuntoa, jonka näytössä olin käynyt: ”Olet vuokranantajan ensisijainen vuokralaisehdokas. Oletko yhä kiinnostunut asunnosta?” Asunto olisi siis minun, jos haluaisin sen. Päätin, että minun täytyy tehdä päätös siitä, otanko asunnon vastaan vai en edessä olevan lentomatkan aikana.
Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko ottaisin asunnon Helsingistä vastaan, vaikkei minulla ollut työpaikkaa eikä minua ollut edes kutsuttu työhaastatteluihin. Säästöjäkin minulla oli vain sen verran, että ne riittäisivät takuuvuokran jälkeen vain muutaman kuukauden elinkustannuksiin. Toinen vaihtoehtoni oli alkaa etsiä asuntoa Tampereelta, koska minulle oli tarjottu opiskelupaikkaa Tampereen yliopistosta. Olisin päässyt opiskelemaan silloista unelma-alaani, journalistiikkaa.
Jos valitsisin muuttaa Helsinkiin, en ottaisi opiskelupaikkaa Tampereelta vastaan, koska elämä kahden kaupungin välillä kuulosti turhan työläältä ja rahaa vievältä. Lisäksi, jos en ottaisi opiskelupaikkaa vastaan, joutuisin todennäköisesti työttömyysturvakarenssiin, enkä saisi tukea ainakaan muutamaan kuukauteen.
Kun kone laskeutui Rovaniemen kentälle, olin tehnyt päätökseni. Tampereella minua odottaisi selkeä opintopolku, ja tuet olisivat turvanneet toimeentuloni, mutta päätin kuunnella omaa intuitiotani ja luottaa siihen, että elämä kantaa, joten otin Helsingistä asunnon vastaan ilman minkäänlaista turvaverkkoa. Päätös oli järjenvastainen, mutta se kannatti.
Edessä oli välivuosi. Allekirjoitettuani vuokrasopimuksen sain nopeasti töitä ravintolan tarjoilijana, minkä jälkeen minun ei enää tarvinnut stressata toimeentulostani. Aloin luottaa yhä enemmän siihen, että jos seuraan sydämeni ääntä järjen sijaan, asiat järjestyvät aina parhain päin.
Kun aloin luottamaan enemmän siihen, että sydämeni kertoo mikä minulle on parhaaksi, lähdin seuraamaan sen ääntä. Hain alle parikymppisenä unelmieni media-alan työtehtäviin, joihin minulla ei ollut minkäänlaista koulutusta eikä monen mielestä varmasti lainkaan pätevyyttä. Ihmeen kaupalla myös pääsin unelmieni työtehtäviin, ja aloin kirjoittaa toimittajana eri julkaisuihin ja pääsin tekemään viestintää valtiohallinnon organisaatiolle.
Lukija: ota riskejä ja tee elämässä järjenvastaisia asioita, jos ne tuntuvat sydämessäsi oikealta. Omien kokemuksieni mukaan se kannattaa aina.