Kaksi voimakkaan näköistä närheä liitää lintujen ruokintapaikalle. Toinen niistä näyttää vahtivan toisen näykkiessä jäätynyttä talipalloa. Kolmas käy nopeasti paikalla ja pian kaikki kolme ovat poissa. Hetken päästä pienen pieni pikkulintu lennähtää paikalle. Se näyttää näykkivän murusia, joita närhi jätti jälkeensä. Nämä tyypit ovat isompia, pikkulinnut tietävät sen ja antavat niille tilaa.
Katselen tätä näytelmää ikkunan takaa. Tahtoisin olla osa sitä maailmaa, tietää missä linnut nukkuvat, kysyä niiltä, pysyvätkö ne lumisateessa lämpimänä ja onko niillä ravinnon löytäminen koko ajan mielessä. Samalla olen iloisen kiitollinen, että saan olla lämpimässä ja turvallisessa suojassa, jota kutsun kodikseni.
Mieheni on ollut flunssassa kokonaisen viikon. Huomaan, kun hän hidastaa huomattavasti, hidastan minäkin. Yleensä meillä on projekteja hoidettavana, eläessämme kahdestaan vanhassa talossa metsässä. Tällä viikolla vietimme enemmän aikaa ruutujen ääressä kuin yleensä, katsellen paljon videoita ja elokuvia. Toki oli laitettava ruokaa, tiskattava ja kolattava pihaa. Valmistelimme myös tavaroita kirpputorille vietäväksi seuraavalla viikolla. Oli aikaa levätä.
Yhtenä iltapäivänä menin lämmittelemään peiton alle sänkyyn. Ulkona alkoi jo hämärtyä. Yöpöydän suolakivilamppua en saanut päälle. Ehkä lamppu oli palanut. Yhtäkkiä en halunnut katsoa, kuunnella tai edes lukea mitään. Tuntui, ettei mikään voisi lisätä tähän hetkeen enää mitään. Kaikki tuntui ylimääräiseltä. Siispä, makasin pimeässä. Mietiskelin. Olin vain. Kuuntelin ajatuksiani ja niiden loputtomuutta. Onko ihmisen mieli koskaan hiljaa? Löytyisikö jostain ajatusten tuolta puolen lepopaikkaa?
Aloin miettiä, mitä ihmiset tekivät sairastaessaan aikana ennen suoratoistopalveluja, sosiaalista mediaa ja pelikonsoleita? Ennen kuin ei ollut niin helppoa harhauttaa itseänsä. Oliko sairastaminen kenties aikaa kohdata heikkoutensa ja kuolevaisuutensa? Oliko aiemmilla sukupolvilla parempi kyky kuunnella, katsella ja tuntea ympäröivää maailmaa? Osasivatko he löytää aarteita tylsyyden toiselta puolen? Viettivätkö he enemmän aikaa ikkunaruudun äärellä, katsellen lintujen näytelmää?