Kalateitä tavoitellaan, on suuria toiveita ja tavoitteita. Iijoella kalateitä on puuhattu 20 vuotta. Ensimmäistäkään ei ole. Hyvä, sillä näin voidaan tarkistaa päätöstä, jonka mukaan tavoite on kalatie joka voimalalle.
Päätös tehtiin oletukselle, että kalatien nousumetri maksaa 100 000 euroa. Tämä ei riitä, hinta voi olla kymmenkertainen. Kalateiden kokonaishinta noussee 100 miljoonaan, kun huomioidaan vuosien suunnittelu, tutkimukset ja kalliit konsultit. Lisäksi on käyttö, huolto, kehittämiset ja korjaukset. Miljoona/vuosi ei varmaan riitä usean voimalan kalateille.
Joku toteaa, että voimayhtiön joutaa maksaan. Näin on, mutta maksu kiertyy sähkön hintaan. Voisi olla, että maksetaan turhaan.
20 vuotta sitten ei tiedetty, että vaikka lohi pääsisi ylös, lisääntyisi ja kasvaisi yläjuoksulla, tämä olisi turhaan. Pieni smoltti ei selviä voimaloista alas merelle. Kalatie ylös ei riitä, täytyy olla tie alas, eikä sama ylösalastie toimi.
20 vuodessa sähkömarkkinan muutos sekä sen vaikutus jokeen, kalan nousuun ja kalateihin on valtava. Virtaamat vaihtelevat arvaamattomasti sähkönhinnan mukaan. Tuloman kalatie toimi jo 50 vuotta sitten, kun voimalavirtaus oli tasainen, mutta nousu viivästyi kaksi viikkoa. Ilman tohtorikoulutusta voi todeta, että nykyvirtaoloissa nousu viivästyisi enemmän.
Oulun kalatiehen lohi nousee syksyllä. Miten se voisi ehtiä Oulusta muiden voimaloiden yli kudulle ennen lokakuun alkua?
Ruotsissa lohen nousu – luontainen kierto avustettuna kumipyörillä – on toiminut kauan. Näin voi olla meilläkin. Voimalalle kalatie tai kiinniottolaite alakanavaan, nousua on vähän. Voi olla 2–3 kiinniottolaitetta, kun ei tarvita kallista, vaikeaa nousurakennetta yli voimalan. Kala voisi uida itse tai autetaan ilman haavia kalatankkiin. Viedään vahingoittumattomana kumipyörillä ylös. Nousu on varma, eikä se viivästy.
Kalatiekiinniottolaitteen toteutus ja toiminnan varmistaminen vie 5–10 vuotta. Sama aika menee yhden voimalan kalatien toiminnan/toimimattomuuden selvittämiseen. Kalatiet tietävät jokivarteen tiukkoja kalarajoituksia.
Oli toteutus mikä tahansa, jokien käyttöön tulee saada muutos. Joen ympäristön, eliöstön ja kalojen kannalta ei ole kestävää ajatella vain sähköä, vedestä saatava maksimituloa. Kun isossa joessa ei virtaa vettä, se ei ole enää oikea joki. Voimalajokiin tulee määrätä riittävä virtaama, ja virtamuutoksille on oltava raja-arvot. Vesiviranomaisella on tästä vastuu.