Rovaniemen Palloseuran osalta ykkönen on hurahtanut jo hyvän matkaa yli puolen välin, ja on taas perinteisen RoPSin päävalmentajan välitodistuksen aika. Annan kuluvasta kaudesta Mikko Mannilalle arvosanaksi 9 eli sanallisena arvosanana kiitettävän.
Arvosana on korkea – mutta sille on perusteensa. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan Mannila on tehnyt vaikeassa tilanteessa monia erinomaisia ratkaisuja, ja sarjataulukko kertoo tuloksista. Toki nyt ”taulu” valehtelee normaalia enemmän, koska joukkueiden ottelumäärissä on isoja eroja.
Mannilan ryhmä on nuori ja kokematon. Nimekkäitä kokeneita kotimaisia pelaajia ei ole. Koko sarjassa yhtä vähän kokemusta on vain Jippolla ja HJK Klubi 04:llä. Kokemattomuus ei kahdeksan perättäisen tappiottoman ottelun aikana näkynyt. Suurin osa nuorista pojista pelasivat kuin aikamiehet. Mannila on hyvä pelin opettaja.
Mannila on onnistunut myös pelin organisoijana. RoPSin muoto on yleensä hyvin tiivis ja yhtenäinen. Joukkuepuolustaminen on ollut tiivistä koko kauden – ja nyt toimii myös hyökkäyspeli.
RoPS on joutunut tulemaan toimeen ilman ennakkoon kolmea tärkeintä pelaajaansa. Srdan Vujaklija on ollut pitkään loukkaantuneena ja Sacha Petshi sekä kapteeni Jonathan Vervoort jättivät joukkueen. Mannila on onnistunut paikkaamaan menetykset manöövereillään, vaikka vastaavia pelaajia ei ole käyttöön tullutkaan.
RoPS pelasi touko-kesäkuussa peräti kuusi voitotonta ottelua putkeen. Sarjan kärkeen nousu ei todellakaan näyttänyt todennäköiseltä. Mannila ei ruikuttanut, vaan jatkoi työtään. Hyökkäyspeli suoraviivaistui ja nopeutui. RoPS alkoi pyrkiä eteenpäin aiempaa hanakammin. Pian Simo Roiha oli liekeissä ja kurssi kääntyi. Hyökkäyspelin muutokset toivat myös Tuomas ”Dime” Kaukuan paremmin peliin mukaan. Erinomaista valmennustyötä!
17 ottelun työnäytteeseen mahtuu tietenkin virheitäkin. Päävalmentajana Mannila kantaa vastuun ainakin jonkin asteisesta maalivahtiongelmasta. Miikka Mujunen ei ole liiganousua tavoittelevan joukkueen ykkösveskariksi riittävän laadukas veskari. Mujunen on arka ja passiivinen, eikä uskalla pelata riittävän ulkona maalistaan. Vastustajatkin tämän tietävät ja lyövät kovaa palloa vitosen alueelle, jolloin veskari jää pelaajamassan taakse. Mikko Rantalaa ei ole edes kokeiltu. Tästä olen kirjoittanut toisaalla jo tarpeeksi. Onko ongelman ratkaisu mahdollisesti nuori ja ennakkoluuloton Lauri-Eemil Vetri?
Huippu-urheilussa tulos ratkaisee lopunperin kaiken. Jos Mannila johdattaa joukkonsa Veikkausliigaan on kauden päättöarvosana kymppi!