Kun Juha Mieto antaa syntymäpäivähaastattelua helsinkiläisen hotellin aulassa, se näkyy ja kuuluu. Vähän väliä joku ohikulkijoista huikkaa hänelle tervehdyksen, sillä viidenkymmenen vuoden ajan suomalaiset ovat katsoneet, miten tämä Vanhan testamentin profeetan näköinen uroo on hiihtänyt, voittanut, hävinnyt katkerasti, hävinnyt vielä katkerammin, selvinnyt leskenä ja yksinhuoltajana, syönyt elämän tarjoilemat mämmit ja kärmeskeitot sekä kiertänyt maata kuin perusturvallisuuden toteemi, mies jonka kaltaisia ei enää tehdä.