Olemme kävelleet Ounasvaaran lukuisilla poluilla kymmeniä vuosia ympäri vuoden, myös talvisin kahlaten, lumikenkäillen tai umpihankihiihtäen. Kyseiset polut ovat satoja vuosia vanhoja yleisesti käveltyjä kulkuväyliä. Viime vuosina yhä useammat poluista on merkitty maastopyöräilijöille ja talvisin lanatut kapeiksi ja usein syviksi ajouriksi.
Ounasvaaralla pyöräily uhkaa lähteä lapasesta. Osalle maastopyöräilijöitä näyttää syntyneen väärä käsitys siitä, että merkkaamalla pyöräilyseuransa jäsenille reittejä yleisille poluille nämä siirtyisivät ainoastaan heidän käyttöönsä.
Ilmeisesti maastopyöräilijöillä ei ole tietoa jokaisen luonnossa liikkuvan oikeuksista. Kenelläkään, ei myöskään maastopyöräseuralla, ole oikeutta rajoittaa kävelyä metsäpoluilla oli talvi tai kesä, oli polku lanattu tai ei.
Usein muut kulkijat joutuvat pakostakin käyttämään lanattuja talvipyöräilyreittejä päästäkseen mieleiseensä maastoon, mikä ei suinkaan aina ole turistitunnelmainen talvikävelyreitti. Näin mekin menimme pyöräilyreittiä kävellen kuoppia tekemättä puolisoni kanssa, kun vastaan pyöräili maastopyöräilijä.
Siirryimme syrjään hankeen seisomaan, mutta pyöräilijä katsoi tarpeelliseksi pysähtyä ojentamaan meitä sanallisesti. Sisältö oli lyhyesti: tämä on huollettu virallinen talvipyöräreitti eikä tällä saa kävellä, kävelkää talvikävelyreitillä.
Ikävän kohtaamisen koimme toistamiseen pyöräreitillä. Huoli nousee, kuinka huonosti maastopyöräilyseurat tai matkailuyritykset kertovat jäsenilleen ja asiakkailleen pyöräilijöiden ja muiden polkuja käyttävien oikeuksista liikkua maastossa. Lisähuolta syntyy suunnitelmista vallata lisää maastopyöräreittejä lähiluontoomme, mikä nykytavalla vaikeuttaa meidän muiden kulkemista.
Ulkoilureiteillä muualla Lapissa ja Suomessa yhteiselo toimii paremmin. Esimerkiksi Ylläksellä on selkeät ohjeet: reitit ovat yhteisiä kävelijöille ja pyöräilijöille. Hidasta kohdatessa – nopein eli pyöräilijä väistää jalankulkijaa.