Ministeri Kalevi Hemilä aikanaan pelasti Tornionjoen lohen sukupuuton partaalta sitoutumattomana ministerinä. Ministeri Sari Essayah (kd.) joutunee saman asian eteen.
Luontotekijät ovat Itämerellä ja muuallakin vaikuttaneet lohikantojen romahdukseen, vaikka ylikalastusta on pidetty maailmanlaajuisesti pahimpana syynä kalakantojen heikkoon tilaan. Tutkimuksella on paras mahdollinen tieto lohikantojen romahduksesta ja myös lohikantojen elvyttämisestä.
Tässä tilanteessa moni hyväksyy kalastuksen sääntelytoimet merialueella ja joessa, vaikka sääntelytoimien nähdään vahingoittavan kalastusammattia, matkailua Lapissa sekä paikallista perinnettä ja kulttuuria.
Kalastus on ajan myötä menettänyt merkitystään pääammattina ja muut vaikutukset ovat vastaavasti tulleet tilalle. Useat ammatit ovat muuttuneet, jopa loppuneet.
Lapin matkailu lienee syntynyt ihmisten tarpeesta rauhoittua ja tulla erilaiseen ympäristöön. Hakkuukone on syrjäyttänyt lähes täysin metsurin ammatin, vaikka 1950-luvulla Lapissa oli lähes jokaisessa talossa päätoiminen tai osa-aikainen metsuri. Sievin kenkätehdas on Suomen tunnetuin kengänvalmistaja ja suutarin ammattia jatkavat pikasuutarit taajamissa.
Lapin matkailu tarvitsee vetovoimatekijänsä. Yksi niistä on elävä Tornionjokilaakso, joka on joskus nimetty kansallismaisemaksi. Tornionjoen eron huomaa vastaaviin isoihin jokiin siitä, että Tornionjoessa ovat menestyneet vaelluskalakannat.
Tornionjoki sivujokineen on tuottanut vaellussmoltteja runsaasti koko Itämeren alueelle, ja joen poikastuotanto on useina vuosina ollut lähes täysimääräistä 2010–2020. Tutkijan arvion mukaan Tornionjoen lohikannasta parhaina lohivuosina merialueen saaliiksi jäi puolet ja toinen puolikas pääsi vaeltamaan kotijokeensa.
Tornionjoen luonnonsmoltti on todettu merivaelluksen aikana hyväksi selviytyjäksi, jopa 2–3 kertaa paremmaksi istukkaisiin verrattuna.
Viimeisimpien tutkimuksien mukaan nykytilanteessa yli puolet lohen merisaaliista on Tornionjoen kantaa, Perämerellä saalisosuus on vieläkin suurempi. Tornionjoen lohikanta on joutunut kohtuuttoman ankaran pyynnin kohteeksi, koska istukkaiden menestys on ollut heikohkoa.
Ei liene perustetta hävittää tai vaarantaa arvokasta, luontaisesti uudistuvaa luonnonvaraa, jolla on kansantaloudellista merkitystä Lapille ja koko Suomelle sekä myös Ruotsin Tornionlaaksolle. Nyt ei ole saalistajien kilpajuoksun aika.