Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kuka piirtää mat­kai­lun rajat?

Me kaikki tykkäämme matkailusta. Se avartaa ja tuo tuloja yhteiskunnalle. Kunnat panostavat matkailuun. Suunnitellaan kuntastrategioita ja halutaan lisätä vetovoimaa. Missä menee matkailun rajat? Voiko matkailua olla liikaa?

Joka paikassa ei enää tykätä turisteista. Ihmettelemme kun Barcelonassa järjestetään mielenilmauksia matkailijoita vastaan. Onko siellä matkailua liikaa? Miksi sille ei ole asetettu rajoja?

Suomessa ei vielä tarvita rajoja matkailulle. Matkailua kehitetään ja ihmisiä koulutetaan matkailualalle. Matkailuala vetää uusia toimijoita, mutta siellä on jo pula tekijöistä, vaikka alan pitäisi olla houkutteleva ja trendikäs. Onko matkailusta jokapäiväisen leivän tuojaksi?

Tykkäämmekö oikeasti turisteista, jotka kurkistelevat ikkunoista sisään revontulireissuissaan? Haluammeko heitä salaisille mansikkapaikoillemme? Ovatko kaikki matkailuyrittäjät vastuullisia toimijoita?

Vielä emme ole ahdistuneita, vaikka Lapissakin ollaan jo hermostuttu lainvastaiseen majoitustoimintaan kaupunkien keskustoissa. Koti on koti ja business on business, muistutetaan Rovaniemen asukastilaisuuksissa, kun kodeista uhkaa tulla hollitalli. Käytävillä kolistellaan öisin matkalaukkujen kanssa.

Kirjoittajat haluaa tietää sen, missä menee matkailun raja Lapissa.
Kirjoittajat haluaa tietää sen, missä menee matkailun raja Lapissa.
Kuva: Jussi Leinonen

Kyllähän tänne matkailijoita mahtuu, matkustelemmehan mekin ulkomailla. On ihanaa vaihtaa maisemaa ja ottaa vastaan eurot, jotka tulevat yhteiseen hyvään kärvistelevässä kuntataloudessa.

Mitä jos matkailu karkaa käsistä? Voidaanko sitten sanoa, että nyt on hyvä, tällä pärjätään? Emme tarvitse enempää. Meillä ei ole enää tilaa, kapasiteettia, tarvetta, halua.

Ilmastonmuutoksen edetessä pohjoinen vetää yhä enemmän. Sääsket eivät enää haittaa, kun muualla maailmassa paahdutaan hengiltä ja maailman ihmiset haluavat lomillaan tulla hengittämään raikasta kesäilmaa ilmastonsaasteilta paossa. Haluaako Suomi edistää ilmastonmuutosta toiminnallaan?

Suomalainen tykkää hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Nautimme maailman sykkeestä lomillamme, mutta oma maa on mansikka. Miten suhtaudumme siihen, että muu maa mustikka tulee liian lähelle?

Tarvitseeko Suomen panostaa kaikkensa matkailuun vai riittääkö talouden ja hyvinvoinnin kasvattamiseen panostuksemme osaamiseen ja tietotaitoon? Haluan keskustelua aiheeseen Missä menee matkailun rajat?

Raija Lummikaupunginvaltuutettu, Tornio