Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kuka kantaa vas­tuun?

Ranualla toimiva Suhanko Arctic Platinum Oy kehittää Suhangon kaivoshanketta. Yhtiö on sataprosenttisesti Cayman-saarille rekisteröidyn CD Capital Natural Resources Fund III L.P.:n omistama tytäryhtiö. Rahastoa hallinnoi Lontoossa CD Capital Asset Management Ltd. Omistusrakenne on veroparatiisivälitteinen ja omistajien henkilöllisyys ei ole julkinen.

Osallistuimme Suhangon kaivoksen yleisötilaisuuteen etänä (25.11.). Paikalla olivat CD Capitalin Lontoon-toimiston edustajat varmistamassa, että paikalliset päättäjät ja virkahenkilöt panostavat projektiin.

Viesti oli selvä: hanketta viedään eteenpäin, vaikka purkuputkea sekä ympäristö- ja vesitalouslupia koskevat valitukset ovat käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa ja mahdollisesti myöhemmin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Aikataulu voi viivästyä 12–14 kuukautta.

VERKKO Suhangon kaivosalue
Tekijä: Sammeli Harve

Suhanko Arcticin maajohtaja Juha Rissanen vakuutti, ettei ympäristöstä tarvitse olla huolissaan: kemikaalit sitoutuvat tuotteeseen ja rikastushiekkaan, ksantaatteja poistetaan, ja vedet johdetaan laimennettuina purkuputkea pitkin Kemijokeen. Kuulostaa hyvältä, mutta käytäntö on toinen.

Suunnitelmissa on rikastushiekka-allas (2×3 km), jonka “tiivis rakenne” on suotava – vuoto alkaa heti, joten raskasmetallien ja prosessikemikaalien päätyminen ympäristöön on riski alusta alkaen. Ei ole luotettavaa menetelmää ksantaattien poistoon. Laboratoriopilotteja on, pysyvää ratkaisua ei. Käsiteltyjen vesien haitta-ainejäämät laimennetaan 60-kilometrisellä purkuputkella Kemijokeen.

Kenen piikkiin jäävät jätealueet ja vesistöpäästöt, jos hanke kaatuu tai yhtiö menee konkurssiin? Kuntapäättäjien ja valtion viranomaisten pitää selvittää omistajataustat ja vakuudet ennen kuin hankkeelle jaetaan rahoituksia, tukia ja infraratkaisuja.

Rissasen mukaan korkeampia mineraalipitoisuuksia ei ole löytynyt. Köyhät pitoisuudet tarkoittavat enemmän rikastettavaa kiveä, kemikaaleja ja jätemassoja sekä taloudellisesti epävarmempaa projektia. Jos kannattavuus on jo lähtökohtaisesti heikko, riittävätkö rahat vuosikymmenten jälkihoitoon?

Kun omistus on veroparatiisin kautta, mineraalipitoisuudet köyhiä ja ympäristöriskit merkittäviä, vastuut ja vakuudet on määriteltävä tiukasti etukäteen. Luonto, vesistöt ja veronmaksajat eivät saa jäädä viimeiseksi maksumieheksi.

Sirpa Kaikkonenmaanomistaja, Tervola
Eeva Gopaulprosessitekniikan DI