Nykyään puhutaan paljon vihapuheesta ja maalittamisesta. Uusia sanoja ja jos ei tunne lainkaan historiaa, repivän keskustelun perusteella saattaa kuvitella maailman muuttuneen erityisen pahaksi.

Olen iltaisin lueskellut Seppo Keräsen kirjaa "Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä". Kekkosen presidentiksi nousun aikaan, 1950-luvun puolivälissä, Facebookista ja Twitteristä ei tiedetty mitään, mutta sanan säilää osattiin heilutella vähintään yhtä pistävästi kuin nykyään.