Olen kuullut usein: “En mä uskalla sua jättää yksin.” “Miksi nykynuorilla on aina nilkat paljaana talvipakkasella?” “Voinko mä luottaa suhun?” Moni nuori joutuu kärsimään yleistämisestä ja aliarvioimisesta. Varsinkin eri sukupolven ihmisille nykynuoret ovat piirtyneet päähän hormonipyörteessä oleviksi alaikäisiksi, joilla puhelin on juurtunut käteen, nilkat ovat aina paljaana ja ulkonäkö on kaiken A ja O.
Olemme hormonimyrskyssä, mutta läheskään kaikki eivät ole riippuvaisia puhelimesta, eikä nilkkojen paljaanapito ole enää cool, eikä ole ollutkaan. Ulkonäkö ei ole tärkeintä, vaikka kampaajakäynnin jälkeen onkin itsevarmempi olo.
Ymmärrän, että vanhempien on vaikea ymmärtää nykynuorten juttuja, koska elämä oli erilaista ennen. Ei ollut matkapuhelimia ja vapaa-aikaa oli vähemmän. Moni nuori kokeili silloin päihteitä. Nyt moni yli 18-vuotiaskin on absolutisti, eikä ole edes kokeillut päihteitä.