Alkoholilaissa määritellään lain tarkoitukseksi vähentää alkoholin kulutusta rajoittamalla tai valvomalla alkoholiin liittyvää elinkeinotoimintaa niin, että lain avulla voidaan ehkäistä alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja.
Humala- ja riskijuominen on meillä yleistä, joten humalasta aiheutuvat haitat ja riskit ovat jo läsnä suomalaisten juomistilanteissa. Tämä heijastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen ja järjestyksenpidon kuormitukseen. Orpon hallituksen suunnitelma mahdollistaa alkoholijuomien kotiinkuljetus on siten vahvasti ristiriidassa alkoholilain tarkoituksen ja jo vallitsevan tilanteen kanssa.
Yhteiskunnalliseen keskusteluun on tuotu kotiinkuljetukseen sisältyviä lisäriskejä ja ongelmia esimerkiksi lasten turvallisuuteen, ikärajavalvontaan sekä alkoholin käytöstä aiheutuvaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyen. Oma kysymyksensä on se, miten kotiinkuljetus vaikuttaa alkoholiongelmasta jo kärsivien ja päihderiippuvuuteen jo sairastuneiden alkoholin kulutukseen.
Usein kuulee sanottavan: ”Kyllä juoppo viinansa löytää.” Emme kiistä tätä, mutta olemme huolissamme.
Sairastuminen alkoholiriippuvuuteen edellyttää, että alkoholia on saatavilla ja sitä juodaan. Kotiinkuljetus lisää saatavuutta ja juomista – ja juomisen jatkamista. Impulsiivisuus on keskeinen tekijä alkoholin riskikäytön ja siihen liittyvien haittojen synnyssä. Kotiinkuljetus, jos joku, mahdollistaa juomisen mielijohteesta.
Pienimuotoinen kyselymme A-kiltakentän päihdetoipujien keskuudessa tuki tutkimustuloksia kotiinkuljetuksen vaikutuksista alkoholiongelmista kärsivien kulutukseen. Vastaajien mukaan alkoholin kotiinkuljetus olisi heidän kohdallaan tarkoittanut kohonnutta riskiä juomisen jatkumiseen, haittaa perheelle ja etenkin lapsille, taloudellisen tilanteen heikkenemistä entisestään sekä kohonnutta terveyshaittaa itselle. Samoin tarve sosiaali- ja terveyspalveluihin olisi vastaajien mukaan lisääntynyt entisestään.
Valtaosa alkoholin kotiinkuljetuspalvelujen käyttäjistä olisi varmaankin kohtuukäyttäjiä, jotka kokisivat alkoholin saatavuuden lisääntymisen parantavan elämänlaatuaan. Osassa kotitalouksista kotiinkuljetus merkitsisi lisää humalaa ja riskikäyttäjän tai jo alkoholiriippuvuuteen sairastuneen ja hänen lastensa ja muiden läheistensä kokemia päihdehaittoja, inhimillistä kärsimystä.
Tässä meidän pitäisi muistaa, että hyvän yhteiskunnan arvo mitataan sillä, miten se välittää haavoittuvimmista jäsenistään.
Yli 50-vuotiaan päihdetoipujajärjestön näkökulmasta haluamme tuoda esiin pelkomme alkoholilakiin esitettyjen lakimuutosten vaikutuksista. Pyydämme ja toivomme, ettei alkoholin kotiinkuljetusta sallivaa lakimuutosta tehtäisi.