Ko­ro­na­vi­rus hil­jen­si Kabulin ja ajoi lap­si­työ­läi­set ka­duil­ta ko­tei­hin – köyhien per­hei­den tu­lo­ta­so romahti

Afganistanilainen perheenisä Abdul Sabur nauttii yhteisistä hetkistä viiden lapsensa kanssa. Kolmen pojan jääminen kotiin tuntuu kuitenkin perheen ruokavaliossa ja kukkarossa.

Kabul


Koronavirus koettelee monen perheen toimeentuloa Afganistanissa. Poika myi Kabulissa luutia vielä 28. maaliskuuta huolimatta eristysmääräyksistä.
Koronavirus koettelee monen perheen toimeentuloa Afganistanissa. Poika myi Kabulissa luutia vielä 28. maaliskuuta huolimatta eristysmääräyksistä.
Kuva: HEDAYATULLAH AMID

Asuinrakennuksensa katolla Massoud vetää tiukasti narusta ja antaa leijan kohota korkealle Kabulin kaupunginosan värikkääksi maalattujen talojen ylle.

Kun Afganistanin pääkaupunki hiljeni, monet lapset siirtyivät 12-vuotiaan lailla katoille nauttimaan kevätauringon ensimmäisistä säteistä ja ajamaan takaa toistensa leijoja.

Toisin kuin monelle muulle tämä vapaa-aika on harvinaista Massoudille, joka ennen koronaepidemian puhkeamista käytti iltapäivänsä rahan ansaitsemiseen perheelleen Kabulin kaduilla.

– Kouluni on suljettu, enkä voi tehdä töitä. Olen vain kotona perheeni kanssa nyt, hän sanoo katse yhä leijassa.

Massoud on yksi 60 000 lapsesta, joiden YK:n lastenjärjestö Unicef arvioi työskentelevän Kabulin kaduilla.

Hänellä on ollut eri ammatteja vuosien mittaan vihanneskauppiaan apulaisesta moottoripyörien tankkaajan kautta muovikassien myyjään.

Ainakin neljäsosa Afganistanin 5–14-vuotiaista lapsista tekee työtä elättääkseen itseään tai perhettään, kertoi Human Rights Watchin raportti vuonna 2016, ja vain noin puolet heistä käy koulua.

Aluksi moni uhmasi koronarajoituksia

Koronaviruksen alettua levitä lapset ja heidän perheensä ovat joutuneet eristykseen koteihin, mikä huolettaa perheitä, joiden on yritettävä korvata menetetty ansio.

Toisessa osassa kaupunkia 43-vuotias sekatyöläinen ja viiden lapsen isä Abdul Sabur sanoo, ettei hän enää päästä lapsia ulos heidän pienestä talostaan Kabulin keskikaupungilla. Hänelle itselleen samojen sääntöjen noudattaminen on vaikeaa.

Kuuden miljoonan asukkaan kaupunki on ollut maaliskuun 28. päivästä eristyksissä koronaviruksen hidastamiseksi. Virastot, julkinen liikenne ja useimmat liikkeet on suljettu.

Monet ihmiset uhmasivat rajoituksia aluksi: he yrittivät tulla töihin ja pitää torit auki. Poliisi teki sittemmin ratsioita, perusti tarkastuspisteitä kaupungille, pidätti määräysten rikkojia ja komensi ihmisiä kotiin.

Saburin kuukausiansio on noin 10 000 afgaania eli noin 120 euroa. Häntä surettaa, miten eristysajan yli päästään, kun tavallisesti kolme poikaa ovat auttaneet tienesteissä.

"Ilman töitä ei ole rahaa. Me syömme jo nyt vähemmän ja yritämme säästää, missä pystymme."
Abdul Sabur
Sekatyöläinen ja viiden lapsen isä

Isä lisää, että hänen lapsensa eivät joudu tekemään rankkoja töitä.

– Poikani myyvät muovikasseja kaduilla ansaiten noin 80 afgaania (yhden euron) päivässä, hän kertoo ja jatkaa, että kaksi tytärtä pysyvät kotona.

Kaikki lapset ovat kuitenkin käyneet koulua.

Sabur sanoo perheensä yrittävän löytää iloa elämään, jopa eristyksen ja vaikeuksien keskellä.

Iranista palaajat nostivat tartuntalukuja

Afganistanissa on vahvistettu noin 380 tartuntaa ja seitsemän kuolemaa, kertoo yksi koronasairauspotilaita hoitavista lääkäreistä.

Muutamina viime viikkoina satoja tuhansia vierastyöläisiä on palannut naapurimaasta Iranista, mikä on nostanut tartuntamääriä Afganistanissa.

Testejä on rajallisesti, eivätkä monet hae välitöntä lääkärin apua sairastuttuaan, joten todelliset luvut on arvioitu paljon korkeammaksi.

Ennen koronapandemiaa terveysministeriö oli osoittanut terveydenhuoltoon alle viisi euroa kansalaista kohti vuodessa kaikkiaan 35 miljoonan asukkaan maassa.

Nyt lisävaroja etsitään kuumeisesti.

Afganistan on kokenut neljä vuosikymmentä sotaa, ja taistelut jatkuvat yhä päivittäin. Koronaeristys saa lisäksi monet pelkäämään virustartuntaa ja toisaalta nälkiintymistä työttömyyden kasvaessa.

Lapset saavat tehdä työviikon laillisesti

Lapsityöntekijät ovat tärkeä tulonlähde monille perheille, ja he saavat laillisesti tehdä enintään 35 tunnin työviikkoa 14 vuoden iästä alkaen.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lakeja kierretään rutiininomaisesti ja monet lapset kokevat häirintää ja hyväksikäyttöä töissä. Toisinaan heille huudetaan ja heitä kohdellaan kaltoin.

Sabur on onnellinen yhteisestä ajasta lasten kanssa katolla tai piknikeistä puutarhassa.

– Vietämme enemmän aikaa toistemme kanssa. Kuuntelemme. Kukaan ei saa mennä ulos, mutta ainakin meillä on toisemme. Nauramme yhä, vitsailemme yhä. Se on tärkeää.