Kolumni

Ko­lum­ni: Vuo­si­sa­dan vii­mei­set kä­den­pu­ris­tuk­set – kuinka epä­hy­giee­ni­siä ennen ol­tiin­kin jopa lää­kä­rin vas­taan­otol­la

Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti Tenka Issakainen on Rovaniemellä parikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti Tenka Issakainen on Rovaniemellä parikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Kuva: Jussi Pohjavirta

Tässä sitä taas ollaan. Suomi ja maailma tuntuvat päätyneen COVID-19-pandemian suhteen samaan jamaan kuin vuosi sitten. Ihmisten huoli toimeentulosta jatkuu, ja olojen poikkeuksellisuus stressaa. Kertarutistuksen sijasta pandemia on osoittautunut väsyttäväksi sinnittelyksi.

Kun suositukset ja rajoitukset ovat vakiintuneet osaksi arkea, ihmiset hiukankin vanhemmissa valokuvissa tai elokuvissa ovat muuttuneet aivan holtittoman oloisiksi. Teatterissa istutaan vieri vieressä tuntemattomien kanssa! Tanssilattia on tupaten täynnä! Miksi kukaan ei käytä maskia, ja missä käsidesi on?

Aikanaan tämäkin virus saadaan rokotteilla kuriin. Mutta millaisia jälkiä se jättää yhteiskuntaan? Etäopetuksessa olleiden koululaisten eriarvoisuus on herättänyt huolta. Toisaalta on arveltu, että etäyhteyksiin tottuminen muuttaa työelämää pitkäaikaisesti, eikä välttämättä huonompaan suuntaan.

Eräänä konkreettisena seikkana aavistelen, että kasvomaskit jäävät osaksi katukuvaa — elleivät nyt aivan jokapäiväiseen käyttöön niin ainakin sen verran yleiseksi ilmiöksi, että niitä ei enää liitetä yksinomaan hoitotoimenpiteisiin tai aasialaisturisteihin.

Kun maskit on opittu yhdistämään infektiolta suojautumiseen, moni varmasti muistaa kaivaa ne esiin ensimmäisen koronanjälkeisen flunssaepidemian aikana.

"Kädenpuristuksella olen tervehtinyt työkontakteja, kokouksen osallistujia tai lääkäriä. Miten kummalliselta tuntuukaan, että lääkärin vastaanotolla on harrastettu jotain niin epähygieenistä!"

Vielä luultavammalta tuntuu, että kätteleminen harvenee entisestään. On helpompi olla kättelemättä kuin tehdä aloite ja joutua mahdollisesti kömpelöön tilanteeseen, jos toinen haluaa kontaktia välttää. Ei näytä siltä, että kyynärvarsia koskettamalla tapahtuvaan koronakättelyyn monikaan taipuu viime vuoden alkuhuvituksen jälkeen.

Kätteleminen ei ole tähänkään saakka ollut kovin tunnepitoinen tervehdys ainakaan omissa sosiaalisissa ympyröissäni. Kavereita yleensä halaan tai sitten en halaa.

Kädenpuristuksella olen tervehtinyt työkontakteja, kokouksen osallistujia tai lääkäriä. Miten kummalliselta tuntuukaan, että lääkärin vastaanotolla on harrastettu jotain niin epähygieenistä!

Epidemiat ovat muuttaneet tapakulttuuria ennenkin. Runsas sata vuotta sitten raivonnut espanjantauti vauhditti julkisen syljeskelyn vieroksumista, ja sylkyastiat jäivät pois kalustosta. Tuskin monikaan haikailee niitä takaisin sen enempää kuin sisällä tupakointia.