Ex-appiukkoni USA:ssa teki päivittäin töitä 91-vuotiaaksi saakka. Ajatus eläkkeelle jäämisestä oli hänelle kauhistus.
Kun hänet vihdoin hellästi mutta päättäväisesti ohjattiin töistä viettämään vapaaherran elämää golfin ja verkkaisten aamujen muodossa, hän masentui. Työ oli tarjonnut hänelle aivojumppaa, virikettä, merkitystä ja ihmissuhteita. Työ ei ollut rangaistus, vaan palkinto.
Suomessa en ole vastaavaan ajatteluun juuri törmännyt.