Kun hänet vihdoin hellästi mutta päättäväisesti ohjattiin töistä viettämään vapaaherran elämää golfin ja verkkaisten aamujen muodossa, hän masentui. Työ oli tarjonnut hänelle aivojumppaa, virikettä, merkitystä ja ihmissuhteita. Työ ei ollut rangaistus, vaan palkinto.

Suomessa en ole vastaavaan ajatteluun juuri törmännyt. Jaahas, se on lomat lusittu. Ei kun sorvin ääreen. Maanantaifiilis. Suhtautuminen työhön on lähinnä masentuneen alistunutta. Eläkeikää ja eläkekertymää kurkitaan kahvitauolla, ja vielä edessä siintäviä työvuosia kauhistellaan.