Ensi tiistaina tulee kuluneeksi 80 vuotta päivästä, jolloin sota tuhosi Keminmaan. Lapsuudessa kuulin paljon sodasta ja sota-ajasta. Sotaa lähes tulkoot, vielä elettiin. Ainakin henkisesti. Pottupeltoa kynnettäessä päivänvaloon nousi puolimetrisiä haupitsinhylsyjä, joista pellon laitaan viriteltiin veret seisauttavia tuliasemia. Hiekkakasoissa sodittiin muovisilla pikkusotilailla. Sotapelejä ei räiskitty, ei ollut tietokoneita.

Vanhat äijät, silloin suunnilleen 50-vuotiaat sotaveteraanit ja heitä nuoremmat sota-ajan kokeneet tinkasivat sotajuttuja, varsinkin päissään juhannuksena.