Kun sairastuin vakavasti, puolisoni hoiti lähes kaikki kotityöt. Noin kahden vuoden ajan hän kävi yksin kaupassa, laittoi ruoan, imuroi, tyhjensi tiskikoneen ja pesi pyykkiä. Sankarini.
Yritin auttaa parhaani mukaan, mutta olin hyvin heikko. Asiat, joihin osallistuin olivat enemmänkin symbolisia eleitä: epätoivoinen yritys osoittaa kiitollisuuttani.
Mutta, rehellisyyden nimissä, en kestänyt noina vuosina juurikaan ajatella sitä työmäärää, jonka puoliso päivittäin teki vuokseni.