Kolumni

Kolumni: Oliko brexit sittenkään suuri kansanjuhla? Brittien EU-eron illasta maailmalle välittyneet kuvat eivät näyttäneet suurinta ja tärkeintä ihmisryhmää

Brexitin juhlinta Lontoossa muistutti ulkoisesti urheiluvoittojen juhlintaa. Toisin kuin kansaa yhdistävä kultajuhla, erojuhla kuitenkin jakoi väen, kirjoittaa paikalla ollut Petteri Lindholm.

Kun Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden, asiaan kuuluu, että jokunen lätkäfani riisuu paitansa ja kiipeää Mantan tai vastaavan paikallisen patsaan päälle siniristilippua liehuttamaan.

Kirjoittaja Petteri Lindholm.
Kirjoittaja Petteri Lindholm.
Kuva: Joel Maisalmi

Kun Britannia erosi viime viikolla EU:sta, seurasin Lontoossa brexit-faneja samoissa puuhissa.

Mantan patsaan virkaa toimitti parlamenttitalon edustalla nököttävä sotasankari Winston Churchillin patsas. Churchillin harteille nousseilla riitti riemua ja juhlamieltä. Kiekkofanien tapaan paidat oli heitetty syrjään.

Tällaisina kuvina brexitin voimaan astuminen välittyi maailmalle.

Televisiolähetyksissä brittiliput liehuivat, kuohuviinipullot poksuivat ja noin kymmenen tuhatta parlamentin luo brexit-puolueen juhliin kerääntynyttä brexit-fania laski yhteen ääneen EU-jäsenyyden viime sekunteja. Aiemmin päivällä viestimet olivat toistaneet muutaman sadan EU-kannattajan ja brexiteerin huutamia iskulauseita.

Kolmas joukko unohtui.

Kyseiseen joukkoon kuuluu leijonanosa Lontoon noin yhdeksästä miljoonasta asukkaasta ja koko maan väestöstä.

Heitä brexit-tilaisuudet eivät kiinnostaneet. He eivät heiluttaneet Britannian eivätkä EU:n lippuja. He viettivät brexit-iltaa kuin mitä hyvänsä perjantaita.

He ovat tavallisia kansalaisia, joita päivänpolitiikka ei liiemmin kiinnosta. Osa äänesti EU-eron puolesta, osa vastaan, mutta yhteistä useimmille on kyllästyminen pahasti pitkittyneeseen brexit-vääntöön.

Huomattava osa briteistä ei halua kolmen ja puolen vuoden jälkeen enää keskustella tai kuulla brexitistä. Helpointa on olla puhumatta koko aiheesta, sanovat monet. Keskustelut nimittäin johtavat niin usein riitoihin.

EU:ssa pysymistä kannattavien osuus on kasvanut kansanäänestyksen jälkeen aavistuksen brexit-kantaa suuremmaksi, selviää useista gallupeista. Sitä selitetään etenkin nuorten, äänioikeutettuun ikään kansanäänestyksen jälkeen ehtineiden EU-myönteisillä kannoilla.

Oleellisempi kyselyistä saatu tieto on se, että lähes yhdeksän kymmenestä britistä äänestäisi uudessa kansanäänestyksessä yhä samoin kuin aiemmin.

Suomen jääkiekkojoukkueen kultajuhlia ja brexit-kekkereitä yhdistää hilpeä humala ja muutama ylävartalo paljaana mekastava fani, mutta erona on paljon merkittävämpi seikka.

Urheiluvoitoilla on aito mahdollisuus yhdistää kansakuntaa hetkeksi yhteisen ilonaiheen ympärille.

Brexit tekee päinvastoin – se jakaa kansan.

Pääministeri Boris Johnsonin onnistui vakuuttaa kansalaiset EU:n haitallisuudesta ja irrottaa Britannia unionista. Seuraavaksi hänen on neuvoteltava Britannialle uudet kauppa- ja ulkosuhteet.

Sitten pääministerillä on edessään vaikein tehtävä: kansakunnan yhdistäminen.

Vaikka brexit-juhla antoi vaikutelmaa yhdessä rintamassa EU:sta marssivista briteistä, ei kannata erehtyä. Britannia on EU-kannoiltaan edelleen jyrkästi kahtia jakautunut ja vuosien kiistelyn kyynistämä kansakunta.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.