Kolumni

Kolumni: Olemme globaalisti samoilla vesillä, mutta meidän veneessämme on sentään airot

Pohjoisen ihmisellä on etuoikeus vaikuttaa viihtymiseensä poikkeusoloissakin. Täällä jumalan selän takana riittää turvaväliä eri malliin kuin suurkaupunkien vilinässä, kirjoittaa Henri Anundi.


Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.
Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.

Säännöllinen yhteydenpitoni ulottuu Helsinkiin, Isoon-Britanniaan ja Ranskaan. Viikonloppusuunnitelmia kysellessä vastaus on Alppien juurella ja Englannin kanaalin rannalla sama kuin työkavereillani Rovaniemellä: ajateltiin olla ihan vaan kotona.

Asun napapiirillä nyt seitsemättä vuotta, ja poikkeusolosuhteet ovat ohjanneet pohdiskelemaan asuinpaikan valintaa. Onko järkevää kärvistellä tässä pohjoisessa pisteessä, jossa seuraava kylmä ja säkkipimeä jakso kurkkii jo puolen vuoden päässä, kun edellinen päättyy? Miljardit muut eivät ole koskaan edes sovittaneet pitkiä kalsareita jalkaansa.

Päänsisäisen kyselytunnin päätteeksi palaan aina samoihin seikkoihin, jotka täällä alun perinkin viehättivät: huikeat ulkoilu- ja harrastusmahdollisuudet sekä kaupungin palveluiden ja luonnon limittyminen.

Nämä ovat paikallisia kliseitä, mutta syystä. Jos verryttelisin heittokäteni oikein huolellisesti, kivi lentäisi kotiovelta kahteen isoon vesistöön, supermarkettiin, pitseriaan, apteekkiin ja terveyskeskukseen.

"Pientä Lapin lisää kenties, mutta keksin aika monta muuta paikkaa, jossa poikkeusolot ahdistaisivat paljon enemmän kuin Rovaniemellä."


Pientä Lapin lisää kenties, mutta keksin aika monta muuta paikkaa, jossa poikkeusolot ahdistaisivat paljon enemmän kuin Rovaniemellä. Kelien suosiessa olemme suunnanneet koko perheen voimin jokien jäille jalan, suksilla, pyörillä ja rattikelkalla. Jäät alkavat olla tämän kevään osalta kulutettu, mutta kohta aukeavatkin metsämaastot. Ja turvaväliä riittää.

Isojen keskusten asukeilta puuttuu nyt se, mikä siellä viehättää: ihmisvilinä ja tapahtumatarjonta eli kaupunkikulttuuri. Me taas voimme suunnata katseemme entistä laajemmin ulkoilumahdollisuuksiimme, kun seinät alkavat kaatua päälle.

Toivomme tietysti, että tilanne hellittäisi kaikkialla, mutta täällä jumalan selän takana on nyt helpompi keksiä tekemistä kuin turuilla ja toreilla.

Tilanne on ainutlaatuinen, kun kaikkialla ollaan poikkeustilassa. Saan ulkomailta viestejä, että kuinkas teillä tänään, ja on heti selvää mistä keskustellaan. Tätä kirjoittaessakin chattailen Englantiin ja puran kollektiivista turhautumista kuivalla huumorilla.

Olemme globaalisti samassa veneessä. Tai ehkä omissa veneissämme, mutta ainakin samoilla vesillä. Me olemme onnekkaita, sillä meillä on airot, jotka monen muun veneestä ovat pudonneet. Täällä periferiassa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka veneemme ohjautuu. En haluaisi olla paatin kyydissä esimerkiksi New Yorkissa juuri nyt.

Meillä pohjoisen ihmisillä on etuoikeus nauttia ympäristöstä eristäytyneenäkin.