Kolumni

Kolumni: Matkailijat hajaantukaa, ei täällä ole nähtävää


Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Tenka Issakainen on Rovaniemellä kaksikymmentä vuotta asunut kriitikko ja kulttuurin sekatyöläinen.
Kuva: Pekka Aho

Lähdin tammikuussa aika lailla hetken mielijohteesta Islantiin.

Eskelinen vei Luulajaan, yöjuna Göteborgiin, lautta Tanskaan ja toinen lautta Färsaarten kautta Itä-Islannin Seyđisfjörđuriin.

Pintaa pitkin reissatessa matkanteko nousi vähintään yhtä tärkeäksi kuin perilläolo. Islannissa ehti havahtua: äsken olin turistien täyttämässä kotikaupungissani, nyt turistina muiden nurkissa.

Rovaniemen keskustassa olen monena talvena hivenen uupunut talvisesongin ruuhkaan ja toisinaan osaamattomasti toimiviin matkailijoihin. Olinko nyt vain pannut vahingon — itseni — kiertämään?

Ensimmäinen kotikaupunkini Porvoo on sekin suosittu kohde. Lapsuuskotini sijaitsee idyllisessä puukaupunginosassa opastettujen reittien varrella.

Kun nukun vanhassa huoneessani, turistiryhmä kulkee kadulla vain muutaman metrin päässä, ja kesäinen Jokikatu voi olla vielä pahemman tungoksen vallassa kuin talvinen Koskikatu.

Silti Porvoon hulina ei häiritse samalla tavalla kuin Rovaniemen. Rovaniemellä ärtymykseen liittyy jonkinlainen nolous.

Osaksi kyse on omasta vähättelevästä asenteesta — Meillä nyt on vain tämmöistä — mutta osaksi vertailusta. Ei pelkästään kotikulmien ja ulkomaiden, vaan myös itselle tuttujen paikkojen välillä.

Vanha Porvoo on itse asiassa oikein sievä paikka. Rovaniemi taas — noh.

Tosin muistan, kuinka vasta kotoa muuttaneena ihmettelin uusien tuttavuuksien Porvoo-hehkutusta. Mitä hienoa siellä nyt on? Citymarketti keskustassa ja ankea bussiasema. Ja vanhakin kaupunki säälittävä esimerkiksi Visbyn rinnalla.

"Jos vieressä olisi hotellintäysi suomalaisia ryhmämatkalla, kuuman lähteen ympärille olisi todellakin syytä rakentaa kunnollinen aitaus."

Rovaniemellä olen jo useampana talvena ennättänyt manailla sitä, että läheinen Ounaskoski joudutaan joka talvi aitaamaan, jotta pöhköt eivät kävelisi sulaa ihmetellessään heikoille jäille. Kun ei täällä mitään kunnon luonnonnähtävyyksiäkään ole.

Mikä jäätyneessä joessa muka on niin ihmeellistä? Tai lumessa?

Sain ärtymykseeni toisen näkökulman, kun ajattelin kohtaamisiani kuumien lähteiden kanssa. Siis aivan käsittämätöntä, höyryävää vettä tihkuu tuosta ja tuosta ja tuostakin, ihan oikeasti!

Lumoa ei vähentänyt se, että olin toki ruudulta nähnyt vulkaanista aktiivisuutta. Ja kiehuvaa vettä ihan kotioloissakin.

Jos vieressä olisi hotellintäysi suomalaisia ryhmämatkalla, kuuman lähteen ympärille olisi todellakin syytä rakentaa kunnollinen aitaus.

Kuuma lähde, kylmä koski tai vanhat puutalot — kaikki jonkun mielestä kiusallisen tylsiä.