”Tervetuloa maailman tehokkaimmin hävitettyyn Entisen erämaan teemapuistoon keskelle kauheinta Lappia. Aloitamme kiertoajelun sähköntuotantoon valjastetuilta Kemi- ja Ounasjoen entisiltä koskialueilta, joissa nykyisin jauhavat voimalat tuottavat energiaa raskaan teollisuuden tarpeisiin.
Prosessissa modernisoitiin satoja kilometrejä pohjoista jokiekosysteemiä – hävitettiin vesistä limaiset vaelluskalat ja raakut, ympäriltä koskiluonto ja turhat eläimet. Rantojen kylistä väki lähti jo aiemmin.
Uusi koskiensuojelemattomuuslaki mahdollisti Ounasjoen ohella Teno-, Näätämö-, Tornio-, Muonio- ja Simojoen valjastamisen energian tuotantoon. Virtaava vesiluonto saatiin siihen käyttöön, mihin se kuuluukin – palvelemaan ihmistä (ja ennen kaikkea voimayhtiöiden osakkeenomistajia).
Kierroksemme jatkuu halki Lapin entisten laajojen soiden. Kertakaikkisen hyödyttömistä ja mitäänsanomattomista palsa- ja aapasoista osa ojitettiin metsätalouden käyttöön ja osa kaivettiin ylös turpeena. Soiden ennallistamishankkeet lopetettiin ja väite suoluonnon roolista maapallon ilmaston säätelijänä kumottiin vallanpitäjien toimesta.
Muinoin suojellut suoalueet saatiin hyötykäyttöön myös monikansallisten kaivosyhtöiden toimesta. Sodankylässä Viikinkiaavan korvasi Sakatin kaivos, Savukoskella entisen Jänesaavan maisemiin nousi Soklin fosfaattikaivos, Ylitornion ja Rovaniemen rajalla entinen soidensuojelualue annettiin valtuustojen siunauksella kanadalaiselle malminetsintäyhtiölle.
”Uusia luonnonsuojelualueita perustamalla ei pystytä varmistamaan alueen myönteistä kehitystä,” linjasi aikanaan Ylitornion kunta. Sittemmin ajattelumalli vakiintui normiksi pohjoisen kuntien päätöksenteossa.
Pitkään paikallaan seissyt suoluonto saatiin siihen käyttöön, mihin se kuuluukin – palvelemaan ihmistä (ja ennenkaikkea ko. yhtiöiden osakkeenomistajia).
Matkamme johtaa halki esteettömän näköalan Ylä-Lappiin. Entiset erämaat parturoitiin tehohakkuilla suuren sellutehdasbuumin aikakaudella. Sittemmin nähtiin, että perinteiset metsät eivät tyydytä laitosten nälkää – Lapin seitsemän kansallispuistoa lakkautettiin ja tilalle perustettiin tehovijeltyjä puupeltoja.
Pohjoinen ikimetsä ja muut vihreän kullan kasvualustat saatiin siihen käyttöön, mihin ne kuuluvatkin ja niin edelleen.
Tämän päivän kohteemme olivat tässä. Ennen (happi)telttamajoitukseen siirtymistä laulamme yhdessä uuden version maakuntamme tunnetuimmasta sävelmästä.
Lapissa kaikki tuottaa nopeasti – maa, vesi, metsä, hiilinielutkin…”