Saamme säännöllisesti lukea varoituksia älylaitteiden liikakäytöstä. Aiemmin pidin puheita kalkkisten horinoina ja laitteita loistavana lisänä arkipäivään sekä viihde- että informaatiokäytössä, mutta viime aikoina olen huomannut änkyröiväni alati läsnä olevaa teknologiaa vastaan.
Edustan viimeistä sukupolvea, joka kasvoi ennen internetiä ja tiedän elämän olevan hienoa ilman älylaitteiden kelmeää kajastustakin.
Tänään puhelimen kamera retusoi kasvot nettikuntoon selfietä otettaessa. Huomenna autot ajavat itseään ja jääkaapit tilaavat ruuat kaupasta. Mene ja tiedä, vaikka ylihuomenna pölynimuri täyttää veroilmoituksen ja leivänpaahdin kasvattaa lapset.
Tekoälyn kehitys alkaa nimittäin olla siinä vaiheessa, että vuosikymmeniä maalatut uhkakuvat koneiden valtaannoususta alkavat päivä päivältä kuulostaa vähemmän foliohattujen utopistisilta visioilta.
Maailman tunnetuimpi in tiedemiehiin kuuluva matemaatikko ja fyysikko Stephen Hawking on ilmaissut huolensa tekoälyn kehityksestä. Hawkingin mukaan ongelma ei ole itse teknologiassa, vaan ihmisen tyhmyydessä ja ahneudessa.
Tekoälyä kun valjastetaan – kuten niin monta muutakin mullistavaa teknologiaa – tehokkaimmin sotateollisuuden käyttöön.
Miltä itsestään päättävät aseet kuulostavat? Tekoäly pohjautuu nimenomaan ideaan, että kone tuottaa itsenäisesti ajatuksia. Mitä jos sotarobotti päättää, että ihminen on suurin uhka maapallolle ja tulee poistaa yhtälöstä? Tosin tuota logiikkaa on monen ihmisenkin vaikea kyseenalaistaa.
Olemme niin älykkäitä, että osaamme luoda koneen, joka tuottaa omia ajatuksia, mutta niin tyhmiä, että ensimmäiseksi opetamme sen tuhoamaan. Maallikon näkökulmasta teknologian keihäänkärki tulisi suunnata vaikka saastumisen, ilmastonmuutoksen tai ylikansoituksen ratkaisemiseksi. Mutta soditaan nyt ensin.
Hiljattain tiedepiireissä on myös uudelleen nostettu esiin teoria, jonka mukaan on mahdollista, että maailmamme on simulaatio. Siis että kaikki mitä olemme, näemme ja koemme, olisi vain ohjelma meille käsittämättömän suuren tietokoneen kovalevyllä. Yhdysvaltalainen tieteen rocktähti ja moniottelija Neil deGrasse Tyson antaa 50 prosentin mahdollisuuden sille, että tämä on totta.
Tässä voikin leikitellä ajatuksella, jossa maailma on tietokonepeli ja jumala – jonka palvomisen oikeellisuuden nimissä on tapettu lukematon määrä ihmisiä – on finninaamainen teini ohjain kädessä.
Jos kerran elämme simulaatiossa, onko aiheellista alkaa pelätä koneiden kapinaa? Sehän olisi vain osa peliä. Entä muuttaisiko varma tieto simulaatiosta toimintaamme millään lailla?
Kosmologi Max Tegmarkilla on Ylen mukaan tähän oiva neuvo: Kannattaa mennä ulos ja tehdä mahdollisimman kiinnostavia asioita, jotta simulaattorisi ei lopeta hahmoasi.
Mars mars, kun koneetkin ovat vielä kesyjä.