Vuodenvaihteessa minuun iski niin paha keuhkotauti, etten köhimiseltäni pystynyt puhumaan.
Ajatusten sanallistaminen oli sula mahdottomuus puheäänen vetäytyessä vuotavaa vesiputkea vastaavaksi pihinäksi jo kolmannen sanan kohdalla. Kurjinta oli ajoitus: olin juuri lomamatkalla kaukomailla, ja aivoihini oli kasaantunut läjäpäin ajatuksia jaettavaksi ja kysymyksiä kysyttäväksi. Vaan minkäs teet, kun luonto päättää panna sisäisen jorisijan pannaan.
Osoittautui kuitenkin, ettei sen enempää keskustelutaidoillani kuin jutusteluhaluillanikaan olisi ollut paljoa painoarvoa. Paikallisten englanninkielitaito rajoittui tervehdyksiin, eikä Google -kääntäjän avulla alustetut dialogitkaan johtaneet sen intellektuellimpiin interaktioihin.