Kolumni

Ko­lum­ni: Hän, joka puhuu ja pussaa

Risto Ukkonen on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja rovaniemeläinen kulttuuriaktiivi, joka opiskelee johtamisen psykologiaa ja viihtyy niin kylillä kuin kaupungissakin.
Risto Ukkonen on Uuden Rovaniemen kolumnisti ja rovaniemeläinen kulttuuriaktiivi, joka opiskelee johtamisen psykologiaa ja viihtyy niin kylillä kuin kaupungissakin.

Kaikki sen tietää: suomalaiset miehet osaavat puhua. He osaavat puhua tietävästi, arvostavasti, hyväksyvästi ja kuuntelevasti.

Kun vielä puhuttaisiin vähän enemmän muustakin, kuin siitä todellisuudesta joka ikkunasta näkyy. Kun vielä puhuttaisiin paljon enemmän siitä, miltä tuntuu.

Miehiä ja miehenmielisiä on ihanan moninainen joukko. Toistasataavuotiaan veteraanin ja juuri pääkaupunkiseudulta muuttaneen, viimeistä teinivuottaan elävän vaatetussuunnittelijaopiskelijan olemisen tapojen väliin mahtuu jo niin paljon aikaa, että eroavaisuuksia luonnollisesti muodostuu. Kuitenkin ainakin yksi asia yhdistää: miehen malli.

Teen, siis olen. Siinäpä yhdenlaisen mallin ydin. Silti ihan jokaiselle miehellekin on sallittua itkeä, se ettei aina jaksa, että joskus romahtaa ja tarvitsee syliä ja että häpeää tai pelkää asioita. Se on selvää, että jotkin opituista malleista tekevät meille hallaa.

Kylmän kangistama kansa on luonnollisista syistä jähmeäpuheinen. Kun etäämpänä Euroopassa on jo vuosisatoja sitten ajateltu ja oltu, tällä perällä on ajateltu että ollako vai eikö olla ruokaa elikkä hengissä.

Olemme kuitenkin menneet sillä tavalla omien miesmalliemme aikaisesta elämästä eteenpäin, ettei henki enää ole kiinni klapisylillisten määrästä. Ylipäätään elämän tilalle on tullut oma elämä.

Näitä oman elämän taitoja vain on vuosikymmenten ajan opetettu liian vähän. Pojat eivät ole vain poikia, vaan pojat ovat ihmisiä, joilla on tarpeita, suruja, iloja, parempia ja huonompia päiviä, juuri niin kuin ihmisillä on.

Erityisesti jos on kyseessä lapsi, teini tai nuori aikuinen, elämän taitoja täytyy saada oppia. Niihinkin täytyy saada mallia.

Onneksi kyse on taitojen lisäksi myös uskaltamisesta. Mopon kaasutin on yksinkertaisempi oppia purkamaan kuin saksantuontiauton automaattilaatikko – ja silti niitä molempia voi ajan kanssa oppia tuntemaan. Yhtä lailla voi oppia tuntemaan itseään. Kun on vetäytynyt touhuihinsa, voi sen jälkeen kertoa läheisille, että mitä oivalluksia itsestään teki.

"Tekemiset saavatkin olla omia, mutta oma vointi on lopulta yhteinen asia."

Lempeä puhe sekä miehinen itsensä ilmaiseminen voivat elää tasavertaisena rinnakkain, toisiaan tukien. Tunteiden sanoittaminen ja rakastava halaus ovat aivan yhtä äijää, kuin yleisesti miehiseksi miellettävä itseilmaisu kuten kaikkeenvarautuva halonteko, näyttämisenhimoinen kelkallavedenpäälläajo tai sinniä pihisevä penkistänosto.

Jos se puhe on uutta, niin voi aloittaa helpoista. Olet arvokas. Olet tärkeä. Olet rakas. Ja näitä sanoja voi sanoa myös itselleen.