Kolumni

Ko­lum­ni: Elä­väs­sä kau­pun­gis­sa ihmisen men­tä­viä aukkoja tulee ja menee


Kirsi Jääskö on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti ja lappilainen kulttuurityöläinen.
Kirsi Jääskö on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti ja lappilainen kulttuurityöläinen.
Kuva: Jussi Leinonen

Nuorena julistin, että Rovaniemi on suurin ja eteläisin paikka, missä suostun asumaan. Hyvin se on pitänyt lukuun ottamatta kesäkotia Balkanilla. Tuon ajan maailmankäsityksessäni ulkomailla asuminen taisi olla lähinnä utopiaa.

Olen viihtynyt tässä ihmisen kokoisessa kaupungissa yli 30 vuotta. Sinä aikana se on muuttanut muotoaan mullistavalla tavalla. Monia sellaisia rakennuksia ei enää ole, joissa olen asunut, käynyt pullakahvilla, tehnyt ostoksia ja töitä. Kerran koko keskusta oli siirtynyt palatessani tänne vuoden poissaolon jälkeen.

Elävä ja kehittyvä kaupunki muuttuu vastustuksesta huolimatta, onneksi. Muutosvastarinta on luonnossamme ikiaikaisena eloonjäämisviettinä. Joskus se on perustelematonta, toisinaan hyväksi, silloin tällöin se antaa lisää suunnitteluaikaa. Tätä voidaan arvioida vasta jälkikäteen, eikä aina silloinkaan.

Itsekin nousin kerran barrikadeille muutosta vastaan, kun mielestäni kulttuurihistoriallista ja yhteisölle merkityksellistä puistoa kaavailtiin rivitalotonteiksi. Sillä kertaa kansan ponteva vastalause kuultiin ja puiston uljas männikkö antaa edelleen rauhaa ihmisille ja eläimille.

Toisinaan pitkät väännöt turhauttavat. Kuten silloin kun työpaikkani, kaupungin omistama upea arvokiinteistö ja kansainvälisesti tunnettu arkkitehtoninen kokonaistaideteos, Lappia-talo, odotteli peruskorjausta pari vuotta tyhjän panttina eri tahojen kiistakapulana.

"Koska muutos on tärkeää, joskus on uskallettava mennä sitä päin. Minä olen toteuttamassa sitä ja toista vanhaa hokemaani; palaan kohti kylmempää. "

Tämä kaupunki tarjoaa huikean valikoiman työ- ja opiskelumahdollisuuksia, kulttuuria, liikuntapaikkoja, tapahtumia. Ne juuri pitävät kaupungin elossa. Käykää, oi käykää ihmiset tapahtumissa ja esityksissä!

Elävän kohtaamisen ja yhdessä kokemisen merkitys muuttuvassa maailmassa on entisestään korostunut. Parhaimmillaan konsertin tai teatterin yhdessä hengittävä yleisö muodostaa avoimen somekuplattoman vyöhykkeen ja näyttämön anti tarjoaa empatian oppitunnin.

Koska muutos on tärkeää, joskus on uskallettava mennä sitä päin. Minä olen toteuttamassa sitä ja toista vanhaa hokemaani; palaan kohti kylmempää. Olen kiitollinen, että olen saanut elää täällä ja pieneltä osaltani olla tekemässä tätä palkittua kaupunkilehteä. Kiitän lukijoita ja toivotan kaupungille ja sen uudelle johdolle menestystä, rohkeutta ja avoimuutta muutokselle myös jatkossa.

Toivon, että kaupunkireissuille tullessani Lappia-talon tunturit loistavat edelleen kirkkaina kutsuen meitä elämysten äärelle.

Lapin alueteatteri, tule taas Inariin! Lupaan tuoda Sajoksen komeaan saliin mahdollisimman monta inarilaista!