Jälkipuinti: Ranua ei saanut pandoja mat­kai­lun ve­to­nau­loik­si, mikä oli lopulta onni

Kolumni: Ruot­sa­lais­nei­ti auttoi ym­mär­tä­mään pa­rem­min ko­ti­kau­pun­kia­ni Ro­va­nie­meä

Uutisten viikko: Näin koulut saavat Lapin Kansan di­gi­tun­nuk­set käyt­töön­sä

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Koi­ra­hiih­toa voi har­ras­taa rotuun kat­so­mat­ta – Mäy­rä­koi­ra Harald he­rät­tää hil­peyt­tä ladulla

Karkeakarvainen mäyräkoira Harald ja Minna Kilpeläinen käyvät yhteisellä lenkillä pari kertaa viikossa.
Karkeakarvainen mäyräkoira Harald ja Minna Kilpeläinen käyvät yhteisellä lenkillä pari kertaa viikossa.
Kuva: Jouni Valikainen

Haraldin on vaikea pysyä rauhallisena, kun hiihtolenkki on edessä.  Odottavan aika on pitkä. Vielä hetki pitää odottaa, kun koiran emäntä Minna Kilpeläinen valmistautuu Kallinkankaan parkkipaikalla hiihtolenkille lähtöön. Koirakolla on edessään koiraladulla tutun hiihtolenkin kiertäminen. Harald menee ladulla niin kovaa vauhtia kuin lyhyet jalat antavat myöten

Koirahiihto sopii kaikille roduille. Se käy konkreettisesti toteen, kun Harald pääsee autosta ulos. Ei, Harald ei ole snautseri, saksanseisoja eikä dobermanni. Harald on karkeakarvainen mäyräkoira, joka on emäntänsä lailla innostunut koirahiihtoon.

Harald vilistää ladulla hihnan päässä mahanalus täynnä jalkoja. Sen ei tarvitse auttaa hiihtäjää etenemisessä, sillä Minna Kilpeläinen pysyy luistelusuksillaan mukavasti Haraldin vauhdissa. Harald saa tarvittaessa apua hiihtäjältä, kun edessä on vauhdikas alamäki. Emännän syli tuntuu silloin turvalliselta paikalta.

Koira saa liikuntaa

Minna Kilpeläinen on aikoinaan osallistunut koirahiihtokilpailuihin Haraldia isommilla koirilla. Ei Haraldille taida löytyä kilpailuista edes omaa kilpailuluokkaa.

Haraldin ja emännän eteneminen ladulla on liikuntaa sen parhaimmassa muodossa. Lenkeillä ei tuijoteta kelloa tai mitata sykettä.

– Tämä on harrastamisesta, mikä ei stressaa eikä ole suorituspaineita. Haraldin kanssa ehtii tutustua mukavasti maisemiin. Yksin hiihtäessä näin ei aina tapahdu. Pääasia koirahiihdossa on se, että koira saa mielekästä liikuntaa, Minna Kilpeläinen kiteyttää oman koirahiihtoharrastuksensa.

Kahdeksanvuotias Harald on jo kokenut koirahiihdon harrastaja. Emännän käskyt risteyksessä vasemmalle, oikealle tai suoraan ovat iskostuneet Haraldin mieleen. Mars, mars -käskyillä vauhti kiihtyy.

Haraldilla on vahva riistavietti. Vietti voi olla emännän käskytystä vahvempi.

– Olen mennyt useamman kerran nurin, kun ladun poikki on mennyt jäniksen tai kauriin jäljet. Haraldin vietti vetää jälkien perään.

Kaisa Lehdon (vas.) nuori Peto saa koirahiihto-oppia Haraldilta.
Kaisa Lehdon (vas.) nuori Peto saa koirahiihto-oppia Haraldilta.

Kohtaamisia

Koirahiihtäjille on monissa paikkaa osoitettu erillinen koirahiihtolatu. Tällainen löytyy Kallinkankaan lisäksi myös Kemin Takajärveltä sekä Torniosta Raumolta. Tietyillä laduilla koirahiihtäjille on varattu oma aika, milloin koirat ja valjakot saavat tulla ladulle.

Tavallisen hiihtäjän kohtaamisessa Minna Kilpeläisellä ja Haraldilla ei ole ollut ongelmia.

– Toiset hiihtäjät suhtautuvat minun ja Haraldin kohtaamiseen hymyssä sain. Näyttää siltä, että he ovat lähinnä hilpeitä, kun näin pieni koira tulee vastaan hiihtäjän kanssa. Jos jollakin latuosuudella on normaalia enemmän hiihtäjiä ja voi tulla ahdasta, niin nostan Haraldin syliini. Haraldin jätöksien siivoaminen pois latu-uralta on itsestäänselvyys.

Luonnonjäällä koiran kanssa saa liikkua vapaasti, joten siellä koirahiihto on sallittua.

– Käymme usein hiihtolenkillä Kemijoen jäällä kelkkauraa pitkin.

Haraldin ja Minna Kilpeläisen kanssa hiihtoladulle lähtee yhtä aikaa Kemin seura- ja palveluskoirankerhoon niin ikään kuuluva Kaisa Lehto. Seurassa on kymmenkunta aktiivista koirahiihtäjää. Kaisa Lehdon mukana lenkille tulee mukaan monirotuinen Peto. Koiran pitää olla täysikasvuinen ennen kuin sen kanssa voi aloittaa vetoharjoittelun.

– Peto on vasta 15 kuukauden ikäinen ja harjoittelee vielä koirahiihtoa. Se on kuitenkin nopea oppimaan, koirahiihdossa kilpaillut Kaisa Lehto sanoo.

Taustaa

Koirahiihto

Totuta koira koirahiihtoon lyhyillä matkoilla.

Koiraa ei saa väsyttää liikaa, jotta mielekkyys lajiin säilyy. Koira kannattaa palkita onnistuneen suorituksen jälkeen.

Aloittelevaa koiraa voi opettaa vetämään koirahölkällä.

Koira oppii vetämään seuraamalla kokeneita koirahiihtäjiä.

Koirahiihdossa tarkoituksena on, että hiihtäjä häiritsee koiran juoksua mahdollisimman vähän.

Koirahiihtoa voi harrastaa melkein kaikilla koirarotujen edustajilla. Suosittuja rotuja ovat saksanseisoja, dobermanni ja suursnautseri.

Koiran tulee olla kasvuiän jo ohittanut ja terve.

Koiran pitää tulla toimeen muiden koirien kanssa

Varusteista tärkeimmät ovat vetovaljaat, vetonaru ja vetovyö sekä luisteluhiihtovälineet.

Lähde: Traildog.fi