”Mitä sinä nyt aiot tehdä?” Kysymys väänsi väsyneet aivoni mutkalle.
Olin kertonut tutulle valokuvaajalle, etten hetkeen aikoisi ideoida isompia työjuttuja, koska olin päättänyt hidastaa tahtia ja ottaa pienen aikalisän. Jotta jaksan. Jotten väsy.
Sanani aiheuttivat levottomuutta. Sen sijaan, että vastapuoli olisi kannattanut arjen ja työn tasapainottamista, hän alkoikin esittää uusia juttuideoita – kuin kapuloita leppoistamiskärryni rattaisiin! Jostain syystä hänen oli tärkeää myös tietää, mitä teen vapautuvalla ajallani.
Kysymys ei sinänsä ollut outo tai väärä.