On tavallista, että pohjoisen maaliskuu on talven otteessa. Päivälämpötilat ovat jaksaneet nousta Perämeren pohjukassa hitusen nollan yläpuolelle, ja yöt ovat olleet tavanomaisen kylmiä. Muuttolintujen tulo on ollut tipottelua muutamaa lajia lukuun ottamatta.
Vanha hokema: Kuu kiurusta kesään… ja niin edelleen lupaa aikaista kesää, sillä Järpin tuhka-altaalta yhytettiin jo 10.3. neljä ilmojen konserttimestaria. Tämä kiuruparvi etsi tekoaltaan lumettomilta reunamilta syötävää. Tätä varhempia keväthavaintoja lajista on tehty vain muutama. Kiuru saapuu Meri-Lappiin keskimäärin maaliskuun viimeisellä viikolla; päämuutto on huhtikuun puolivälissä (Pentti Rauhala, Matti Suopajärvi ja Pekka Suopajärvi: Kemin-Tornion alueen linnut).
Tuosta vanhasta hokemasta vielä sen verran, ettei tämä kiva loru ole kestänyt aikaa kevään edistymisen ennustajana, mutta värssyissä esiintyvien lintulajien saapumisjärjestyksen sen melko hyvin ilmaisee.
Lapin asukkaille hyvin tuttu laji, pulmunen, ilmaantui tuhka-altaalle samana päivänä kiurujen kanssa. Liekö olleet lentokumppaneina? Kyseessä oli kaksi yksilöä. Kun muutto pääsee huhtikuussa kunnolla vauhtiin, lumettomilla sänkipelloilla ja täytemaa-alueilla voi nähdä suuria parvia: esimerkiksi 14.4.2005 Pajusaaressa 2000 lintua ja 14.4.2013 900 lintua. Tiuhaan paikkaa vaihtava suurparvi on kuin lumipyrypilvi, joka kiitää sähäkästi suuntaa vaihdellen mieluista laskeutumispaikkaa hakien.
Vaikka pulmusparvet ovat välillä ilahduttavan suuria, lajin kokonaiskanta on kuitenkin viime vuosina supistunut selvästi; laji on uhanalaisuusluokituksessa arvioitu silmälläpidettäväksi. Myös kiurun tilanne oli huolestuttava 1970- ja 1980-luvuillam, mutta kanta kääntyi vakaaseen nousuun runsaat kaksi vuosikymmentä sitten. Tehomaataloutta pidettiin vähenemisen syynä, mutta tilanne on nyt valoisampi. Kiurukantaa pidetään tätä nykyä vakaana.
Kevään sanansaattajiin kuuluu myös sepelkyyhky, jonka määrät ovat viime vuosina selvästi kasvaneet, ja ensimmäiset tulokkaat näyttävät saapuvan Meri-Lapin maisemiin vuosi vuodelta aikaisemmin. Torniossa 10.3. havaittu kyyhky taitaa olla Meri-Lapin pitkäaikaisen muuttotilaston varhaisin tulija. Yleensä ensimmäiset tunnustelijat ilmaantuvat tänne keskimäärin aprillipäivän tienoilla.
Tällä vuosituhannella sepelkyyhky on sopeutunut myös taajamien ja kaupunkiympäristöjen linnuksi. Etelä-Suomessa tämä muutos todettiin jo paljon aikaisemmin. Keski-Euroopassa ja Skandinavian eteläosissa liikkuneet suomalaiset ovat tehneet lajiin tuttavuutta, kun ”seplarit” ovat alkaneet viihtyä hotellipihojen ja torien kesykyyhky- ja turkinkyyhkyparvissa. Suomessa sepelkyyhky oli pitkään maaseudun lintu ja toki edelleenkin viljelysmaiden reunametsissä mainiosti viihtyy.
Lopputalven ja alkukevään lintumaailmaa ovat rikastuttaneet lukuisat merikotkat, maakotkat, huuhkajat ja lapinpöllöt. Lapinpöllö on niin suuri otus, ettei se jää huomaamatta ladon katolla tai pellon reunan tähystyspaikalla myyräpaistia vaaniessaan. Huuhkaja näyttäytyy päivänvalossa hyvin harvoin, joten huuhkajareissulle pitää suunnata iltahämärissä.