Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

“Kirjan kir­joit­ta­mi­nen oli te­ra­peut­ti­nen matka” - Heli Luok­ka­la-Ne­va­lai­sen oma­elä­mä­ker­ral­li­nen kirja on tehty myös kii­tok­sek­si kau­pun­ki­lai­sil­le.

Heli Luokkala-Nevalaisen omaelämänkerrallisessa kirjassa on tärkeimpänä teemana ihmsiä eri tavoin yhdistävä musiikki.
Heli Luokkala-Nevalaisen omaelämänkerrallisessa kirjassa on tärkeimpänä teemana ihmsiä eri tavoin yhdistävä musiikki.
Kuva: Suvi Pirinen

Omaelämäkerrallisen Rokkimimmistä erityisäidiksi -kirjan viime viikolla julkaissut Heli Luokkala-Nevalainen kertoo, että lihakset olivat kirjoittaessa todella kovalla koetuksella.

–Käsivarret olivat hirveän kipeät ja niskat jäykät, olin jäykistynyt sellaiseen istuma-asentoon.

Rokkimimmistä erityisäidiksi kertoo kemiläisen Heli Luokkala-Nevalaisen tarinan lapsuudesta rokkistaraksi ja myöhemmin erityislapsen äidiksi. Luokkala-Nevalainen kuuluu ensimmäisten naisrockmuusikoiden joukkoon Suomessa. Hän kiersi Nicepappi-yhtyeen mukana 1980–1990-luvuilla solistina, säveltäjänä ja sanoittajana. Kirjassaan Luokkala-Nevalainen kertoo muun muassa bändin perustamisen haasteista aikana, jolloin näkyvyyttä ei voinut hakea somen kautta.

–Nicepappi syntyi ennen digiaikaa, eikä silloin ollut kaikilla edes lankapuhelimia. Jos halusi keikan, niin piti vain jaksaa soittaa kymmeniin ja taas kymmeniin eri paikkoihin. Läheteltiin valokuvia, kirjeitä, mainoksia, c-kasetteja ja kaikkea mahdollista ympäri Suomea monta kiloa, Luokkala-Nevalainen kertoo.

Teemana musiikki

Bändin tarinan lisäksi toinen tärkeä teema kirjassa on äitiys. Luokkala-Nevalainen on ollut jo 20 vuoden ajan autistisen tyttärensä omaishoitaja.

–Olen saanut sellaista palautetta, että jos on erityislapsi, tai vaikka muutenkin on lapsiperheessä ongelmia, niin kirjasta saa ihan konkreettisia ohjeita ja keinoja miten lasta saa rauhoitettua ja löydettyä kommunikointikeinoja.

Tärkeimpänä teemana kirjassa on musiikki, joka tuo ihmisiä yhteen.

–Musiikki kulkee koko kirjan punaisena lankana alusta loppuun. Ympyrä tavallaan sulkeutuu musiikin kautta. Musiikista se alkaa, ja musiikkiin päättyy.

Kuvaus kotikaupungista

Paitsi että kirja kertoo Heli Luokkala-Nevalaisen tarinan, se on myös kuvaus hänen kotikaupungistaan Kemistä.

–Kemi oli varsinkin 80-luvulla todellinen kulttuurikaupunki. Ajattelin, että minun täytyy saada talletettua se ajanjakso oman näkemykseni kautta, ja saada talteen myös kemiläisten kulttuuripersoonien nimiä.

Luokkala-Nevalainen halusi tehdä kirjan osittain myös kiitoksena Kemille ja kemiläisille.

–Kotikaupunkihan antaa myös paljon, ei se pelkästään ota veroja, vaan niillä veroillahan sitten saakin paljon. Halusin esittää ilon kautta kiitoksen kemiläisille siitä, mitä olen kotikaupungissani saanut kokea.

Kirja syntyi yöllä

Aikaisemmin neljä runoteosta julkaissut Heli Luokkala-Nevalainen piti elämäkerran kirjoittamista paljon työläämpänä.

–Kirjoitin sitä yön tunteina muun perheen nukkuessa. Vähän yli vuoden ajan kirjoitin joka yö aamuun asti. Kyllä siinä oli hirveästi työtä, mutta mukavaa työtä kuitenkin.

Hän koki kirjoittamisen lähes terapeuttisena kokemuksena, joka toi myös oivalluksia omasta elämästä.

–Se oli jännä terapeuttinen matka sillä tavalla, että kun vaikeat asiat sai mukavasti tuonne rivien väliin, niin niitä ei tarvitse enää miettiä eikä kantaa mukana. Siinä alkoi myös huomata asioiden syy-seuraussuhteita ja kaiken tarkoitusperäisyyttä.