– Hän on syrjäytynyt, koditon, mutta hyväsydäminen ihminen. Minkä takia sellaista ei hyväksytä, vaikka hän nyt käyttää alkoholia?
Näin pohtii kirjailija ja runoilija Tomi Kontio, jonka Koira nimeltään Kissa -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2015. Tuolloin osa lukijoista kyseenalaisti yhden päähahmoista, Kissan ystävän Näädän. Näätä kuvailee itseään "puliukoksi vaan ei puliveivariksi", ja välillä hän ottaa naukun povitaskunsa litteästä pullosta.
Pääosin kirja sai hyvän vastaanoton, mutta Kontion mukaan osa lasten vanhemmista oli sitä mieltä, ettei lastenkirjassa saisi näyttää puliukkoa eikä juomista saisi kuvata kuvituksessa.
Jo tuolloin Kontio alkoi suunnitella sarjan viimeistä kirjaa, joka huipentaa tarinan Kissasta ja Näädästä, syrjäytyneestä hahmosta täynnä rakkautta. Nyt "Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän" on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kirjan on kustantanut Teos.
Kirjassa Näätä kuolee. Kontio kertoo, että halusi kirjoittaa surusta ja luopumisesta – mutta myös ystävien tuesta surun hetkellä.
– Ne asiat ovat yhteisiä niin lapsille kuin aikuisillekin, jokainen on kokenut jonkinlaisia menetyksiä elämässä.
Syrjäytyneillä ei ääntä
Miksi Kontio halusi kirjansa yhdeksi päähenkilöksi puliukon?
Kontio ajattelee, että kirjallisuudessa ja erityisesti lastenkirjallisuudessa vältellään tiettyjä aiheita. Että on olemassa suuri syrjäytyneiden ihmisjoukko, jolle ei oikeastaan ole ääntä kirjallisuudessa.
Hän halusi näyttää, että myös yhteiskunnan marginaalissa, syrjäytyneiden ihmisten parissa koetaan samoja tunteita kuin muuallakin: rakkautta, kaipuuta, ystävänkaipuuta.
– (Halusin) sitä kautta ikään kuin poistaa lukijalta sellaista luontaista halua sulkea silmänsä tällaisilta asioilta, jotka ovat kuitenkin todellisia tässä meidänkin yhteiskunnassamme.
Näädän viesti on: rakasta lähimmäistäsi.
Koiralle nimeltä Kissa Näätä on ystävä, tuki ja turva, pyyteettömän rakkauden antaja.
– Hän silittää minua niin hellästi, että tuntuu kuin liukenisin hänen suureen käteensä, karva karvalta asettuisin hänen kämmenensä poimuihin, sulaisin osaksi hänen suurta, suurta sydäntään, kuvailee teoksen minäkertoja Kissa.
Itä-Helsinki läsnä
"Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän" sijoittuu Itä-Helsinkiin, kuten pääosa kirjasarjan kirjoista. Itähelsinkiläinen Kontio kertoo halunneensa pitää kirjassa yllä tiettyä kotiseutuhenkeä. Päähahmojen koti on Vuosaaressa hylätyssä kontissa, ja pääkaupungin itäosa on muutenkin läsnä.
Kirjan on kuvittanut kuvittaja ja graafinen suunnittelija Elina Warsta, joka on kuvittanut myös aiemmat sarjan kirjat. Tämän kirjan kohdalla formaatti muuttui kuvakirjasta pienoisromaaniksi, jossa on kuvia.
Monika Fagerholm kirjoittaa kapinoivista naisista ja kapinoi itsekin kulttuurin aliarvostusta vastaan
Ihmiskaupasta kertova Pitkä vuoro toi tietokirjallisuuden Finlandian Paavo Teittiselle
Tomi Kontio
Syntyi Helsingissä 16.2.1966.
Viisi lasta, joista kolme vanhinta asuu omillaan. Kolme lastenlasta.
Harrastaa vaellusta, juoksua, sulkapalloa, kuntosalia, frisbee-peli ultimatea ja lukemista.
Ensimmäinen runokokoelma Tanssisalitaivaan alla julkaistiin vuonna 1993.
Voitti Finlandia Juniorin vuonna 2000 nuortenkirjalla Keväällä isä sai siivet.
Vuonna 2023 ilmestyi viimeisin runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan.