Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa. Myllylahti, 2021. 372 sivua.
Jan Perannolla menee Tukholman poliisissa oikein hyvin. Jani Peranto sen sijaan voi erittäin huonosti, sillä Heikki-enon kuolema pakottaa hänet päiväksi kotiseudulle Skutskäriin (lue ”Skitskär”), jonka suomalaisyhteisö marinoituu samassa Stora Enson katkussa kuin edellinen sukupolvi vuosikymmeniä sitten.
Jani häpeää suomalaista taustaansa niin massiivisesti, että on pudottanut etunimestään iin pois ja uskottelee kollegoilleen olevansa neljännesvirolainen.
