Vanha sanonta kuuluu, että halvalla ei saa hyvää, mutta kestävää saa. Keväällä 1945 piti saada nopeasti asuntoja VR:n henkilökunnalle Rovaniemelle. Juna oli ainoa vaihtoehto kuljetuksille, autoja ei ollut, ja tiet olivat pohjatonta mutavelliä.
Jääskeläisen alue oli sopivaa maaperältään, hiekkakangasta ja radan varrella. Tietä alueelle ei ollut, pahainen kärrypolku Kuusinoron niittyjen läpi.
Alueelle tehtiin kymmenen kahden perheen taloa, kullekin perheelle noin 45 neliötä, pieni keittiö, jossa puuhella, olohuone, Porinmatti lämpöä tuottamassa, ja makuualkovi, jonne mahtui kaksi kerrossänkyä. Talot toimitti tilaajalle Suomen Levytalo oy, jolla oli jopa vientiä ulkomaille.
Talot rakennettiin matalan, suoraan hiekalle valetun perustuksen päälle. Epäilen, että lattiaeristeenä oli aluksi pelkkää hiekkaa. Seinissä oli ainoastaan ilmaväli, 3–4 tuumaa, kahden pahvin välissä. Välikaton eristeenä oli ensimmäisenä vuotena koksin kuonaa. Se ei riittänyt pohjoisen talveen, ja niin sinne vaihdettiin sahanpurut.
Aika kylmää oli, kun eräänä aamuna oli vesiämpärissä jääriite, vaikka ämpäri oli hellan päällä. Eristeen vaihdon tekivät inkeriläiset rataosaston miehet, eli topparoikan porukka. Myöhemmin heitä kärrättiin Siperiaan, tosin osa oikaisi Ruotsiin mukanaan vuohet.
Meistä ensimmäiset perheet muuttivat alueelle kesäkuun alussa, kun evakossa koulut loppuivat. Silloin nämä asunnot olivat luksusluokkaa Lapissa. Kylässä oli kaksi kaivoa rautapitoisine vesineen, mutta pyykit virutettiin talvella ja kesällä Veitikanojassa. Kahdessa saunassa kylvettiin, ja siellä kävi usein myös kauppalassa majoittuneita henkilöitä.
Kesän aikana valmistuivat puuliiterit ja ulkokäymälät sekä maakellarit. Miehet kävivät töissä ja vaimot hoitivat huushollia ja pitivät meitä kakaroita herran nuhteessa. Siitä se elämä lähti käyntiin, hommattiin muutama lehmä, sianporsaat kasvamaan, kanoja ja lampaita. Yksi hevonenkin löytyi. Resiina oli yleinen kulkuneuvo.
Pikkuhiljaa asukkaat vaihtuivat, kun saatiin omat talot joltiseenkin asumiskuntoon. Kuinkahan monet asukkaat meidänkin talossa on ollut? Ihmeellistä on, että taloissa asutaan edelleen. Mitähän, jos pidetään kesäkuussa nuotiojuhlat 80 vuoden merkeissä ja paistetaan perunoita tuhkassa, kuten mekin teimme. Se oli herkkua ja kaikki oli hyvin. Samalla voidaan paljastaa hyvän rakennuksen salaisuus. Se on luonnollinen ilmanvaihto, ei kasva home.