Keskusta tyhjensi maaseudun "minulle ja kaverille kans"-valtapolitiikallaan, jota jatkui kymmeniä vuosia. Monessa kunnassa puolueella oli valtuustossa määräenemmistö, ja pari kunnan nokkamiestä päätti kunnan asioista. Työpaikkoihin otettiin sopiva, ei pätevä, mieluiten lähisukulainen.
Tämä lienee demokratiaa, mutta harvainvaltaa kuten Neuvostoliitossa.
Olin nuorena Ranuan Saariharjulla kylätoimikunnassa. Kuntaan olisi ollut tulossa teollisia työpaikkoja. Kehitysalue-edut olivat hyvät, valtion avustus 40 prosenttia. Kera riskirahoitti loput kone- ja laitehankinnoista. Työvoimaa löytyi, sillä kunnassa oli paljon työttömiä metsureita.
Kunnan nokkamiehet sanoivat, ettei tänne tarvita teollisia työpaikkoja, valtionavut vain vähenevät. Kehottivat hakemaan sosiaalitoimesta rahat, koska "niin muutkin tekevät." Ei tehty teollisuushalleja yrittäjille, ei tullut peltiseppiä. Metsurit muuttivat Ruotsiin töihin ja kylät tyhjenivät.
Panostettin lehmään ja puuhun, pysyivät valtion maksamat maataloustuet omissa taskuissa. Saatiin maksimaaliset valtion köyhäinavut, jopa yli 5 000 euroa/henkilö vuodessa. Joku sanoisi tätä loisimiseksi valtion rahoilla, mutta kepulle se on hyvää kuntataloutta. Oltiin kuten Konstan Pylkkerö totesi Havukka-ahon ajattelijassa: "Loinen ja loisen poika."
Nyt ovat valtionavut romahtaneet ja työpaikatkin kelpaisivat, tai ainakin veroeurot. Suhangon kaivospiiri myytiin ulkomaan sijoittajille. Simojoki myrkyttyy muutaman kymmenen vuoden päästä rikillä, ksantanteilla ja muilla kaivoskemikaaleilla kaivosvesien virtaamien palauduttua Simojoen suuntaan.
Nyt haetaan äkkirikastumista tuulimyllyistä, maisemahaitasta naapureille ja turisteille. Tornit nousevat entisille valtion maille, jotka lohkottiin lisäpalstoiksi nimellisillä lunastushinnoilla. Jopa taksimies sai kirveen koskemattoman metsäpalstan, kun oli kepulainen.
Bisnes on maalla bisnestä. Kepu myy vaikka isoäitinsä, jos joku halvalla ostaa, kuten huutolaisaikana.