Isoäitini Aune oli vahva nainen. Hän pyöritti maatilaa, piti kurissa lapset ja lehmät, kestitsi kulkijat, pyöräytti pullat, tekaisi sianpäästä syltyt.
Muistan lapsuudestani lämpimän leivän tuoksun, sulavan voin ja isoäitini kuuluvan naurun.
Isoäiti oli idolini. Halusin olla kuten hän, tekevä ja terävä, pystyvä nainen.
Sitten tuli masennus. Se vei isoäidistä värit, vei naurun ja puuhakkuuden. Tilalle masennus jätti vaativuuden itseä kohtaan, syytökset siitä, että ei jaksanutkaan.