Me metsästäjät kokoonnumme lähiaikoina seurojemme ja riistanhoitoyhdistyksiemme talvikokouksiin. Innostuneimmat meistä, joihin itsenikin luen, olemme kokoontuneet kymmeninä vuosina jokavuotiseen ”tapahtumaan”.
Riistanhoitoyhdistysten kokouksessa aktiivien kävijöiden määrä on pudonnut reippaasti. Syynä lienee se, että kokousten asialista on muuttunut vuosien saatossa melkoisesti. Suurin muutos lienee siinä, ettemme enää tee hirven hoito- ja verotussuunnitelmaa, emmekä anna puoltoja alueemme seurojen hirvilupahakemuksiin.
Lentolaskentojen tulokset vielä kuulemme kokouksessa, mutta lupamäärät on Suomen riistakeskus Lappi yhdessä Luken kanssa ottanut peukalonsa alle. Sinänsä siinä ei ole mitään pahaa.
Tähän liittyen huolestuttavin asia on se,että vuosikymmeniä omalla kustannuksella tekemämme lentolaskenta hylätään. Käyttöön kuulema otetaan Luken oma laskenta – mielestäni tarkoitushakuisesti. Lopputulema siinä on, että lupamäärät nousevat vaikka hirviä ei ole yhtään liikaa.
Pahin asia lienee se, että etelän seuroissa hirviä metsästävät saavat kaatolupia myös meidän valtionmaille. Aiemmin oli kielletty osallistuminen kahteen hirvenpyyntiporukaan luvan hakijana. Tästäkin löytyisi jotain hyvää, jos rhy:n alueella olisi seurojen mielestä runsaammin hirviä – he voisivat anoa vierasseurueet alueilleen. Ellei tällaisia porukoita alueelta löydy, Metsähallitus ei saisi myöntää aluelupaa.
Alussa peräänkuuluttamani valinta edustajiksemme on seuraava huoleni. Metsästäjäliitto ei ole korvaansa heilauttanut sille tosiasialle, että Lounais-Suomi on susia täynnä ja ne estävät koiralla metsästämisen. Ei liene kukaan usko, että alueella olevat susilaumat on jalkaisin siirtyneet yli vilkkaiden teiden ja niitä myötäilevien riista-aitojen.
Meidän pitää olla voimakkaasti yhteistyössä paliskuntien kanssa, ettei susiongelma leviä meillekin. Lappilaisten pitää huolehtia myös siitä, että edustajamme ovat metsästäjien asialla ja jakavat meille edullisia ja tarkoituksenmukaisia tiedotuksia. Nyt ei aina niin ole.