Ke­mi­joen rantoja ja muita jokia Mari Mä­ki­ran­nan näyt­te­lys­sä yli­opis­tol­la

Mari Mäkirannan omakuva Fallen, Putoavat on yksi näyttelyn töistä.
Mari Mäkirannan omakuva Fallen, Putoavat on yksi näyttelyn töistä.
Kuva: Mari Mäkiranta

Syyskuun ajan taiteiden tiedekunnan Galleria Lovisassa nähdään kuvallisen viestinnän yliopistolehtori Mari Mäkirannan näyttely.

Näyttelyn teokset ovat osa Mäkirannan Kotini joki -sarjaa, jota hän on valokuvannut lapsuuden kotinsa liepeillä, Kemijoen rannoilla, sekä pohjoisen vapaina virtaavilla vesiosuuksilla.

Kuvissaan Mäkiranta pohtii nykyihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä luontokäsityksiin vaikuttavia aineellisia, taloudellisia ja hallintaan perustuvia lähtökohtia. Häntä kiinnostavat nykyihmisen estetisoiva ja objektivoiva luontosuhde sekä tämänkaltaisen näkökulmanhaastaminen.

Taiteilija tarkastelee kuvissaan joen virtaavaa ja muuttuvaa luonnetta, mutta myös alistamista, luonnon tuhoamista ja muokkaamista. Kokemukset veden äärellä ovat vaihdelleet ikiaikaisen aistimisesta varsin fyysisiin ja ruumiillisiin tuntemuksiin.

– Kemijoen rannalla kasvaneena ja eläneenä ymmärrän joen ja virtaavuuden elämän välttämättömyytenä. Kuvillani otan kantaa siihen keskusteluun, jossa pohjoista luontoa on lähestytty seurauksista huolimatta lähinnä taloudellisesti hyödynnettävänä raaka-ainevarantona, Mäkiranta kertoo.

Kotini joki -sarjan kuvaaminen on kutsunut taiteilijaa myös ekofeministisen ajattelun lähteille.

Kuvantekijälle ajatus luontojumaluuksista on kutkuttava, vaikkakaan ei ongelmaton. Ekofeminismiä on muun muassa kritisoitu muinaisten luontojumaluuksien sekä henkisyyden yhdistämisestä luontosuhteiden ja alistusrakenteiden tutkimiseen. Sukupuolittavat ideat naisten oletetusta lähisuhteesta luontoon on nähty myös kyseenalaisina ja ongelmallisina.

– Kulttuurisessa ekofeminismissä minua ei kiehdo niinkään sen olemuksellinen ja perustahakuinen luonto- ja sukupuolikäsitys, vaan mahdollisuus pohtia ihmiskehon ja muiden biologisten organismien keskinäistä riippuvuutta, Mäkiranta kuvailee.

Teoksien hän toivoo herkistävän kysymään, mitä tapahtuu, jos kutsumme joen virtamaan olevaisessa – ruumiissamme, hengityksessämme, äärettömässä systeemissä, jonka kaikki osatekijät vaikuttavat toisiinsa? Saattaisiko teknologis-taloudellinen katseemme luontoon kääntyä kohti kohtaamisen ja vastuun mahdollisuuksia? – Ja sallisimmeko joen hoivata meitä tai osaisimmeko me hoivata sitä?

Mari Mäkiranta on taiteen tohtori ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksen dosentti, jonka taiteellinen työskentely on keskittynyt yhteisöllisesti tuotettuun valokuva- ja videotaiteeseen. Mäkiranta on kiinnostunut marginaalisten ryhmien toimijuuden mahdollisuuksista, sukupuolen esittämisen tavoista ja affektiivisista taidemuodoista.

Mari Mäkiranta: Kotini joki 30.9. asti galleria Lovisassa, Yliopistonkatu 8. Avoinna ma–pe 7.30–20, la 8–16. Vapaa pääsy.