Tietävätkö Kemin seudun potentiaaliset tontinkatsojat, millaisen luontohelmen Kemi hävittää pientalotonttien tieltä?
Satamakankaan metsä on kaupunkimetsänä harvinainen. Se on syntynyt maankohoama-alueelle. Siellä on vanhaa kuusikkoa ja myös nuorempaa puustoa, mehevän vihreää sammalta, marjamättäitä ja sieninotkoja. Ja kuten kaikissa luonnonmetsissä, siellä on myös lahopuita, joita uhanalaiset linnut tarvitsevat pesäpuikseen ja ruokavarastoikseen. Sitä kansoittaa virkeä populaatio vaarantuneiksi luokiteltuja töyhtötiaisia ja uhanalaisia hömötiaisia.
Kemi väittää olevansa vihreä ja kestävä. Kaupunginjohtaja puhui Runebergin päivän kahveilla kauniisti peräpohjalaisesta luontosuhteesta.
Samaan aikaan kaupunki on hävittämässä viimeisen luonnontilaisen metsänsä, tinttimetsän, joka on seudun ainoa turvapaikka töyhtö- ja hömötiaisille. Paikkasidonnaisina lintuina ne pysyvät ikänsä samalla alueella eivätkä pysty etsimään uutta sen hävitessä.
Kaupungin suunnitelmien mukaan motoarmeija tulee metsään toukokuussa – lintujen pesimäaikaan. Siinä menevät satavuotiaat ja myös nuoremmat puut, kelot ja lahopuut. Revitään kannot juurineen ja sammalmättäät, kuoritaan kuntta ja katetaan soralla, ojitetaan alue viemäreitä, vesijohtoja, sähkö- ja valokuitukaapeleita varten, kaivetaan tienpohjat. Metsästä jää vain jokunen puu ja ehkä hävitetyn nimi tienviittaan: Kuusikkokatu, Tiaisentie.
Kemin talous on pahasti kuralla, eikä sen maine houkuttele uusia asukkaita. Huonosti harkitut investoinnit vain pahentavat sekä taloustilannetta että mainetta. Maineensakin vuoksi Kemin pitäisi satsata siihen mitä sillä edelleen on eli luontoon. Ei repien, eikä rakentaen, vaan suojellen.
Harvalla kaupungilla on sellaista satumetsää kuin Kemin Satamakangas. Kemillä on ollut myös harvinainen onni, kun sinne on muodostunut vaarantuneille lintulajeille sopiva luontotyyppi.
Eikö Kemi voisi tarjota Satamakankaan metsää suojeluun sen sijaan, että investoi kannattavuudeltaan kyseenalaiseen tonttihankkeeseen? Soitto Luonnonperintösäätiöön ei maksa paljon.