Jälkipuinti: Ranua ei saanut pandoja mat­kai­lun ve­to­nau­loik­si, mikä oli lopulta onni

Kolumni: Ruot­sa­lais­nei­ti auttoi ym­mär­tä­mään pa­rem­min ko­ti­kau­pun­kia­ni Ro­va­nie­meä

Uutisten viikko: Näin koulut saavat Lapin Kansan di­gi­tun­nuk­set käyt­töön­sä

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Tilaajille

Kelpo ke­sä­seik­kai­lu Risto Räp­pää­jän ja­lan­jäl­jis­sä

Poikakirjojen filmatisoinnit ovat olleet viime aikoina kuumaa kamaa. Taavi Vartian ohjaama Pertsa & Kilu (2021) ja Juha Wuolijoen ohjaama Vinski ja näkymättömyyspulveri (2021) perustuivat 50-luvun poikakirjoihin, kun taas Väinö Weckströmin ja Jarkko Felinin Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka perustuu Kalle Veirton 2000-luvulla kirjoittamiin teoksiin.

Salapoliisitarinat kiehtovat lapsia ja toimivat yleensä hyvin myös valkokankaalla. Länsinaapurissa on tehty jo useita menestyselokuvia Martin Widmarkin nuortenkirjoihin perustuvasta Lasse-Maijan etsivätoimistosta, ja ne ovat olleet suosittuja meilläkin. Salapoliisitarinoilla on juonellisestikin erinomainen etulyöntiasema: usein nimittäin paljastuu, että lapset ovat aikuisia nokkelampia ratkaisemaan arvoituksia.

Henkka Virtasen (Mikael Ehn) eteen osuu illan pimeydessä jotain, mikä näyttää veriseltä kirveeltä (kyllä, elokuvan alku on aika pelottava!), mutta parhaan ystävän JiiKoo Kivimutkan (Veetu Hietanen) kanssa suoritettu asioiden lähempi tarkastelu osoittaa, että ehkäpä kyse oli sittenkin jostakin muusta.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.