Kalastus: Lo­hi­ke­sä Tor­nion­joel­la on alkanut – oletko saanut von­ka­leen, lähetä meille kuva

Katso kuvat: Suur­har­joi­tuk­set toivat Lappiin uusien liit­to­lais­ten tais­te­li­joi­ta

Ylioppilaat: Katso tästä Lapin lu­kioi­den val­ko­la­kin saajat

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kei­sa­ri-suu­ri­ruh­ti­nas Tor­nios­sa

Torniolaiset ymmärsivät välittömästi vuoden 1809 rauhanehtojen tultua julki, että niiden seurauksena koko kaupungin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Kaupungin kaupankäyntimahdollisuudet murenivat. Tärkeät metsävarat ja niittymaat jäivät rajan taakse.

Anomuksia kaupungin olojen helpottamiseksi lähetettiin pitkin 1810-lukua niin maaherralle, Suomen senaatille kuin uuteen pääkaupunkiin Pietariinkin. Ne eivät tuottaneet näkyvää tulosta, ja 1810-luvun lopun anomuksissa torniolaiset totesivat jo suoraan, että ellei jotain tehdä, kaupunkia uhkaa perikato.

Torniolaiset näkivät tilaisuutensa tulleen, kun saatiin tieto keisari Aleksanteri I:n aikeista ulottaa Suomen-kiertomatkansa sen pohjoisimpaan kaupunkiin saakka. Keisari saapui elokuun viimeisenä 1819 sankan väkijoukon odoteltua häntä jo kaksi päivää.

Seuraavana aamuna hänelle esiteltiin kaupungin kohtaamia vaikeuksia ja lueteltiin mahdollisia parannuskeinoja. Ennen lähtöään keisari teki lyhyen kierroksen kaupungilla: hän käveli Rantakatua pohjoiseen nykyisen Porthaninkadun kohdalla olleelle torille ja kääntyi siitä Keskikatua takaisin kohti jokirantaa.

Aleksanterin vierailu oli lyhyt mutta torniolaisten kannalta tuloksekas: keisari laittoi virkamiehiin vauhtia. Tärkein helpotus oli sotaväen majoituksen järjestäminen valtion varoilla. Luvattiin myös merkittäviä verohelpotuksia sekä metsä- ja niittymaita Alatorniolta.

Maalaiskyläksi vaipumassa ollut Tornio lähti vähitellen toipumaan. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ennen kuin kaupungin vauraus oli edes 1700-luvun lopun tasolla.

Kirjoittaja on Tornionlaakson museon amanuenssi.