Yksi toimintakyvyn mittareista on se, että ihminen pystyy kävelemään vähintään 1,10 metrin sekuntinopeudella minimissään 13 metrin matkan. Miksi moinen?
Tuo vauhti tarvitaan, jotta ihminen ehtii kävelemään liikennevalojen läpi tarvittavassa ajassa.
Toimintakykyiseksi määriteltävä ihminen pystyy lisäksi kävelemään nopeudella, joka ylittää 33 prosentilla normaalin aikuisen kävelynopeuden. Hän myös jaksaa kulkea omin jaloin vähintään 300 metrin matkan.
Kävely on olennainen osa toimintakykyä. Silti sitä usein vähätellään harrastuksena.
Ei pitäisi, sillä kävely on erinomainen laji. Se kohottaa kuntoa sitä nopeammin mitä huonompi on kunto. Se vahvistaa lihaksia, hoitaa niveliä ja laskee verenpainetta.
Käveleminen pienentää muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä, tiettyjen syöpien riskiä ja kakkostyypin diabetekseen sairastumisen uhkaa.
Eikä tässä vielä kaikki. Käveleminen parantaa mielialaa, tehostaa ruuansulatusta ja auttaa nukkumaan paremmin.
Kaiken hyvän lisäksi tapaturmariski on kävelyssä pieni, kun sitä verrataan moneen muuhun lajiin.
Fyysiset vaikutukset ovat yleisesti tiedossa. Vähemmän puhutaan siitä, miten paljon käveleminen vaikuttaa aivoihin.
Käveleminen tekee meistä fiksumpia. Käveleminen ei varsinaisesti lisää älykkyyttä, mutta aivotutkimuksissa on todettu, että käveleminen auttaa kognition avautumisessa. Suomeksi sanottuna kävely auttaa aivoja pääsemään mahdollisimman hyvään suorituskykyyn.
Kävelyn rytmi pumppaa verta aivoihin, mutta rytmikkään liikkeen on todettu edistävän aivojen toimintaa muutenkin. Tarkkaa syytä siihen ei tiedetä.
Käveleminen aktivoi aivoja paremmin kuin sanaristikot ja muut aivojumpat. Lisäksi kävely yleensä suuntautuu eteenpäin, eli katse on ihan konkreettisesti kohti tulevaa.
Käveleminen on ihmiselle luontaista toimintaa. Se on oikeastaan ollut edellytys ihmisen evoluutiolle.
Uteliaimmat ihmisyksilöt ottivat kirjaimellisesti jalat alleen ja lähtivät tutkimaan ympäristöään. Kävelemällä he näkivät, kokivat ja oppivat paikalleen jääneitä lajitovereitaan enemmän. Se antoi kävelijöille etulyöntiaseman evoluutiossa.
Käveleminen mielletään usein tylsäksi puuhaksi. Sitä se kieltämättä onkin, etenkin jos reitti on aina sama ja vauhti liian kova.
Tylsyyden kokemusta voi taklata miettimällä vaikka niitä kävelyn hyviä puolia. Erityisesti mieltä lämmittää se, että päivittäinen kävely pienentää merkittävästi muistisairauksien riskiä.
Kukapa meistä ei haluaisi pysyä toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään, eikä fiksuuttakaan koskaan ole liikaa.