Marraskuussa 1963 presidentti Kennedy murhattiin Dallasissa. Teorioita, salaliittoja, kadonneita todisteita, oudosti kuolleita silminnäkijöitä ja todistajia – murhan jälkipuinti on vellonut aaltoilevasti ylös alas. Ollaanko nousuvaiheessa ja häämöttääkö ratkaisu?
Saman vuoden syyskuussa vieraili Suomessa USA:n varapresidentti Lyndon B. Johnson käyden myös Rovaniemellä. Olin kuullut hänen saapumisestaan suihkukoneella ja suuntasin polkupyörälläni lentokentälle. Väkeä oli runsaasti.
Työnnyin väkijoukon läpi yllättävän helposti Johnsonin taakse ja koputin selkään. Käännyttyään tarjosin hänelle paperilapun ja kynän. Se oli ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt itse pyytämäni nimikirjoitus.
Petyin näkemääni, koska en hahmottanut lyhyitä koukeroita. Vasta kotona selvisi, että olin katsonut paperia ylösalaisin. Siinä luki LBJ. Paperipalanen on tallessa.
Nykyisyyteen peilattuna tapahtuma on uskomaton. Väki pääsi esteettä tungeksimaan korkean vieraan kosketusetäisyydelle ja kättelemään.
Kennedyn salamurhan teoriana kuohuu myös Johnsonin osuus. Vietnamin sodan rahoitus oli Kennedyn ja Johnsonin välinen kiista. Johnsonin väitetään ilmaisseen ”valitkaa minut niin saatte sotanne”.
Oliver Stonen elokuvassa ”JFK avoin tapaus” esitetään Pentagonin kenraalien olevan raivoissaan sodan lopettamisesta. Johnson oli eri mieltä. Uusia Johnsonin taustateorioita nousee edelleen –mukanaan myös CIA.
Vuosikymmeniä sitten on väitelty myös aineistojen oudoista katoamisista. Presidentti Donald Trump on antanut luvan tukia salamurhan asiapapereita. Onko USA koskaan valmis luopumaan virallisesta Warrenin komission tutkimuksesta, jonka mukaan syyllinen oli yksin Lee Harvey Oswald?