Muutama kesä sitten sain yllättäen komennuksen eräälle Pohjois-Suomen joelle kartoittamaan mahdollisia jokisimpukka-alueita. Tuolloin en tiennyt raakuista paljoakaan, mutta onnekseni kaveriksi veneeseeni tuli ehkäpä Suomen arvostetuin mies tuolta alalta.
Helteinen kesäpäivä eteni jotenkin rutiininomaisesti. Raakkuja löytyi ja niiden paikka merkittiin palvelimeen molemmilta rannoilta otettujen koordinaattien avulla. Enempi kaverini innostui tuossa vaiheessa näyttäessäni hänelle majavan hännän loiskahdusta vähän kauempana.
Mentiin jo iltapäivää, kun tilanne muuttui. Innostuneen huudahduksen aiheutti noin 17-vuotias jokihelmisimpukka, joka teki etsijätoverilleni loppupäivästä toiveikkaamman. Alun löydöt olivat nimittäin vanhempia raakkuja ja niiden kuoria. Pohjan humusainemäärän perusteella hän ei kuvitellutkaan löytävänsä tuollaista teiniä.
Raakku on todella pitkäikäinen. Se pystyy lisääntymään ihmisistä poiketen koko elämänsä ajan. Se on todettu erittäin uhanalaiseksi, vaikka niitä sanotaan olevan vesissämme jopa 2,2 miljoonaa.
Suomessa ihmisiä eläköityy todella kovaa vauhtia eikä vauvakuumetta esiinny. Tilannetta pyritään korjaamaan valvotulla maahanmuutolla. Jokihelmisimpukalla ei puutu lisääntymishaluja, mutta se tarvitsee elinkiertoonsa puhtaita virtavesiä ja lohikaloja. Ilman niitä niillä on suomalaisten ongelma eli kannan vanheneminen.
Maahanmuutto ei raakkuja pelasta, mutta vesistöjen pikaiset hoitotoimet ovat todella tärkeitä.