Keskiviikkona ukkostaa: Koko maassa nyt poik­keuk­sel­li­sia hel­tei­tä – ­kes­ki­viik­ko­na etenkin Länsi- ja Luo­teis-Lap­piin luvassa vaa­ral­li­sen voi­mak­kai­ta uk­kos­puus­kia

Kolumni: So­vin­non te­ke­mi­nen on pro­ses­si

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ka­ri­haa­ran sahan his­to­riaa 1873 - 1890

Kemiyhtiö, joksi vanhat syntyperäiset kemiläiset sitä usein edelleen nimittävät, sai alkunsa Karihaaraan rakennetusta sahalaitoksesta. Suunnitelmat sahan rakentamisesta Karihaaraan kuitenkin vei paljon aikaa, ennen kuin sitä päästiin toteuttamaan. Kun höyrysahaus Suomessa sallittiin ja raaka-aineen rajoitukset poistettiin, alkoivat ulkomaiset yritykset kiinnostua Suomen metsistä. Aktiivisimpiin kuuluivat norjalaiset sahateollisuusmiehet.

Norjalla oli edelläkävijän asema Pohjoismaiden sahahistoriassa: ennen kuin Ruotsissa oli ehditty päästä kotitarvesahauksen tasoa korkeammalle, oli sahateollisuus yksi Norjan tärkeimmistä vientielinkeinoista. Norjassa kävi raaka-aine kuitenkin vähiin, ja norjalaisten katse kääntyi idän suuntaan. He olivat mukana niin Ruotsin Norrlannin kuin Etelä-Suomen sahateollisuutta luotaessa. Karihaaran sahaa perustettaessa tilanne oli hieman erikoislaatuinen. Toiminta kävi hiukan eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Tavallisesti sahan omistaja etsii raaka-ainetta, mutta Karihaaran sahan synnystä voitaisiin sanoa, että raaka-aine etsi silloin sahaa. Englantilaisen yhtiön Steweni&Olsenin Suomessa oleskellut asiamies englantilais-norjalainen Terje Olsen oli jo pitkähkön ajan tarkastellut Kemin tienoita. Hänen kuultiin käyneen Kemissä ensi kerran jo vuonna 1870. Syyskuussa 1872 sai tämä idearikas liikemies metsähallitukselta luvan hakkauttaa Kittilän ja Kemijärven kruununmetsistä yhteensä 500 000 runkoa. Siihen aikaan tällainen kiintiö oli aivan tavattoman suuri.