Esa Seretin kirjoittaa (LK 18.8.) kiitettävästi opettajan työnkuvan muuttumisesta, jonka vaikutukset näkyvät myös ammatin houkuttelevuuden vähentymiseen. Opettajan ammatti, niin ihanaa ja palkitsevaa ihmissuhdetyötä kuin se parhaimmillaan onkin, saattaa toisille olla myös ympärivuorokautista, henkisesti hyvinkin rasittavaa työtä, kuten Seretin työolobarometritutkimuksiin viitaten esittää.
Täydellistä opettajaa ei ole olemassakaan. Ongelmat täytyy rohkeasti nostaa esille siellä, missä niitä esiintyy, muuten asia kääntyy opettajaa itseään vastaan. Opetusalan ammattijärjestöllä ( OAJ) on edunvalvontajärjestönä keskeinen rooli opettajan ammatin yhteiskunnallisen aseman, statuksen, nostamisessa.
Ensimmäiseksi ja tärkeimpänä korostan sitä, että varhaiskasvatuksesta lähtien kasvavilla nuorilla tulee olla oppimisen eri vaiheissa tukenaan riittävä määrä pätevää opettajakuntaa. Jos tämän edellytyksenä on opettajarekisteri, se pantakoon toimeen. Toiseksi, tämä koskee erityisesti Lappia, on otettava käyttöön uudelleen ” syrjäseutulisät”, joilla saadaan pätevää opetushenkilökuntaa kaikkiin kuntiin.